Paroles et traduction Pyhimys - Mikko Maltsusta

Mikko Maltsusta

Keskenerästä kasvattaa, aina jos harrastaa rakentavaa.
Rakennusaineet on sanoja vaan, ja artisti on se, jollon sanottavaa.
Mun suu ei oo kasvanu umpeen, mä puen huntuun mun joka tunteen.
En osaa runoilta suutani sulkee, mut nyt tuntuu et sain vaan laivaks lumpeen.
En oo viel missään mun laulujen kaa, korkeintaan kerran tai pari taputetaan,
Ja aplodit vaimenee aina aikanaan, mut valinnat seuraa kai aina ainiaan.
Enkä väitä, et mua olis kohdeltu paskasti verrattuna moneen muuhun.
Moni kiirellä kurkottaa kuuhun, ja antaa tavoitteiden laittaa sanoja suuhun,
Mut silti jo tää voi yllättää, tää kyyti voi kyyniseks kyllästää.
Paineen alla helposti pyllähtää, kynnystä ylemmäs moni ei ylläkään.
Mua kylmää, Mikko Maltsusta ei kestäny tylsää, ja teki pari rallii,
Viisas ois jättäny siihen, mut miten vitussa sä pakitat formulan takas talliin?

Tääl on sääntöjä, normeja, hormoonihormeja,
Korvista savuu, ku kyselet niin korneja.
Ei voi oikeen olettaa, oikeestaa ollenkaan,
Oikeestaan mitää, ku kuuntelee vaan biitin poljentaa.
Tää on vaan tapa laulaa, rytmi ennen säveltä,
Jos suut liikkuu ku kävellään, onks pakko gangsta-kätellä?
Mä pusken vaik ku hyppynaru kadul napsuu,
Skrivaan paperin taskuun, tää on puheen laulun lapsuus vasta.
Ja sen tulevaisuus paska, jos ainoo tapa on aliarvostaa asiakasta.
Ainoo tapa olla aito, on epäaito, aidosti minä ois räppikytille laitonta.
Aitopäille, maitopoika ilman tanssimuuvei tuli tänne heikoille jäille.
Ja jossain menee raja milloin aitous menee puihin,
Mut mä oon niin Zen, et sanon vaa et "ota fengsuihin".
En oo, en näytä tai kuulosta paremmalta ku kukaan muukaan,
Mut tuu vetään toi matto mun alta, ei omatunnon tuskii,
Jos se tuntuu mukavalta, ei mul oo taaskaa välii,
Mä oon vaan poika Vantaan rajalta.
Mullon aina asiaa, aina ei voi kiinnostaa,
Aika paljon rajottaa se, jos venaa ees kiitosta,
Mut mä oon sanottaja, sanoi tulee aina vaan,
Vaik ainoostaan yks levy ois vaa jossain Juhal piilossa.
Kaikki napit tälle, mun munat yhteen koriin,
Kaiverran tän tittelin jo valmiiks marmoriin.
Kunnia himottaa, vähän se kihelmöi,
Mun motivointikeskusta kehittyminen hipelöi,
Ja samal sovitan silmukkaa Pyhimyksen kaulaan,
Ku se räp laulaa, se vie Mikon pahan pelin paulaan,
Jos mä en pääse eroon tän genren leimasta,
Mä vaihdan genree, teen jotain tervettä ja reipasta.
Oon susiillois, ja tääl on outo olla,
Toisel puolel katse on doupis ja toisel hillois.
Kasvot kohmettuu, jostain se johtuu,
Pyhimyksen takana on Mikko jonka posket kostuu, pyh.

From Mikko Malts to...

Growth comes from the unfinished, always if you practice building something.
Building materials are just words, and the artist is the one with something to say.
My mouth hasn't grown shut, I dress every feeling in a veil.
I can't rhyme and keep my mouth shut, but now it feels like I just got a water lily as a ship.
I haven't gotten anywhere with my songs yet, at most a clap or two,
And the applause always fades in time, but the choices seem to follow forever.
And I'm not saying I've been treated like crap compared to many others.
Many reach for the moon in a hurry, and let their goals put words in their mouths,
But still, even this can surprise you, this ride can saturate you with cynicism.
Under pressure, it's easy to burst, many don't even reach the threshold.
It chills me, Mikko Malts couldn't stand the boredom, and did a couple of rallies,
A wise man would have left it at that, but how the hell do you back a formula into the garage?

There are rules here, norms, hormonal dramas,
Smoke comes out of my ears when you ask such corny questions.
You can't really assume, not at all,
Actually nothing, when you just listen to the beat's pulse.
This is just a way of singing, rhythm before melody,
If your lips move when you walk, do you have to do a gangster handshake?
I push on even if the jump rope snaps on the street,
I scribble on paper in my pocket, this is just the childhood of spoken word singing.
And its future is crap, if the only way is to undervalue the customer.
The only way to be genuine is to be fake, being truly me would be illegal for a rapper.
For the real ones, the milk boy without dance moves came here on thin ice.
And somewhere there's a line where authenticity goes to the dogs,
But I'm so Zen, I just say "take it to feng shui".
I'm not, I don't look or sound better than anyone else,
But come pull the rug out from under me, no pangs of conscience,
If it feels good, I don't care,
I'm just a boy from the Vantaa border.
I always have something to say, it can't always be interesting,
It's quite limiting if you even expect thanks,
But I'm a sayer, words always come,
Even if only one record was hidden somewhere at Juha's.
All the chips on this, my balls in one basket,
I'm already engraving this title in marble.
Glory tempts, it tickles a little,
My motivation center is being caressed by development,
And at the same time I fit a noose around Pyhimys' neck,
When he raps and sings, it takes Mikko's bad game to the pawn shop,
If I can't get rid of this genre's stigma,
I'll change genres, do something healthy and lively.
I'm a wolf in sheep's clothing, and it's strange to be here,
On one side the look is dopey and on the other honeyed.
The face freezes, it's due to something,
Behind Pyhimys is Mikko whose cheeks get wet, holy.