Paroles et traduction Stepa - Made in Sodankylä

Made in Sodankylä

Ja tämä reissu alkaa olla päätöksessään
Me ollaan päätepysäkillä joka sijaitsee minun kotikylässäni, Sodankylässä.

Otin sen nuorena aika raskaasti
Ku Sodankylä kutsu minua narkiksi.
Mutta ne sanat saatto kasvattaa
Ku edessä tuntuu olevan vain raskaampaa.
Kohdellu naista huonosti, itteä huonommin
Enkä tiedä kumpi karma tulee takaisin.
Kohdellu naista myös niinku prinsessaa
Mutten ite niiltä prinssin kohtelua saa.
Silti tytöt hymyilee ja halailee
Ja kyselee et paljo keikoiltani rahaa teen
Jotku sanoo etten oo niinku ennen olin,
No en niin, oon aikuistunu jo tovin
Ja tyypit tulee kättelemään kylällä
Mutta niiden kättelyt ei tunnu kovin hyvältä.
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen
Ku minun kotikyläni on menny kuoleen.

Äänihuulissani huolet soi
Ku kotikyläni se kuolee pois
Vanhat naamat tulee kesäksi Sodankylään
Mut syksyn tullen kaikki lentää taas etelään.

Opiskelut minut sieltä pois vei
Mut opiskelulle en voinu vaan sanoa ei
Ja käynti kotona on jääny niin harvaan
Etten tiiä koska isän hiuksista tuli noin harmaat
Torniosta en sano enempää
Ku et ne vei täältä Lapin Kullan etelään.
Joten välissä totuuteen havahdun,
Lappi tyhjenee, mut silti mitään ei tapahu.
Kuulin vasta yläastekaverista
Se on vasta 22 ja kaks kertaa katkasussa
Kuka sen ois joskus uskonu tai tienny
Et siltä oltiin pois se oma lapsiki viety
Eikä lapsen isä ollu kuvioissa enää
Ku hänkin halus vain muissa maailmoissa elää.
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...

Näen Sodankylässä ne vanhat sällit
Me kokoonnutaan yhteen ja vedetään kännit
Ja aamun pikkutunneilla aikaisin
Huomaan ettei se tuonu mitään takaisin
Filmifestarit rok-rokkaa, joo
Ei siellä enää leffateatteria oo
Ja kodin puolesta mie taistelen
Ku sieltä saa jouluna aina rakkauden.
Kun täällä se rakkaus saa vain itkemään
Kun taas raha laittaa kaikki hymyilemään
Ja juttelen siitä minun riimivihkon kanssa
Muttei riimivihko mulle ikinä vastaa
Siihen suttuiset jäljet jää
Ku mullon pelkkiä kyyneleitä siveltimen pääs
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...

Rankaksi menee ku joutuu katseleen
Ku yritykset ottaa allensa askeleet
Aivan sama mitä nämä Vanhaset päättää
Jos ne tulee Lappiin ne vain lomailee täällä
Ja vähemmän välitän sen ystävistä
Ei niillä kiinnosta muuttotappio Brysselissä.
En tiiä miksi tästä räppini teen
Ku ei mitkä lie Hyssälät tuu tätä kuunteleen
Mut menen tunteen mukaan mitä tahansa teen,
Etten laittais enää asioitani vituilleen.
Ku asiat on ollu monesti siinä
Ettei korjaukseen anteeksipyynnöt riitä.
Sitte ku ite anteeksipyyntöä oottaa
Huomaa ettei sitä saa koskaan

Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...

Kevitsa rok-rokkaa, joo
Varuskunta rok-rokkaa, joo
Hasetekki rok-rokkaa, joo
Ku ei Sodankylää kohta vaan oo.

Made in Sodankylä

And this journey is coming to an end
We are at the final stop, which is located in my hometown, Sodankylä.

I took it pretty hard when I was young
When Sodankylä called me a junkie.
But those words might have helped me grow
When it feels like things are only getting harder.
I treated women badly, myself even worse
And I don't know which karma will come back to bite me.
I've also treated women like princesses
But I don't get the prince treatment from them.
Still, girls smile and hug me
And ask how much money I make from my gigs
Some say I'm not like I used to be,
Well, I'm not, I've grown up for a while now
And people come to shake my hand in the village
But their handshakes don't feel very good.
It's strange to be here and I don't know where to go
Because my hometown has died.

Worries resonate in my vocal cords
As my hometown fades away
Old faces come to Sodankylä for the summer
But when autumn arrives, everyone flies south again.

Studies took me away from there
But I couldn't just say no to studying
And visits home have become so infrequent
That I don't know when dad's hair turned so gray
I won't say more about Tornio
Except that they took Lapland Gold down south.
So sometimes I wake up to the truth,
Lapland is emptying, but still nothing happens.
I just heard about a high school friend
She's only 22 and has been in rehab twice
Who would have believed or known
That her own child was taken away from her
And the child's father was no longer in the picture
Because he only wanted to live in other worlds.
It's strange to be here and I don't know where to go...

I see the old buddies in Sodankylä
We get together and get drunk
And early in the morning
I realize that it didn't bring anything back
Midnight Sun Film Festival rocks, yeah
There's no movie theater there anymore
And I fight for my home
Because I always get love from there at Christmas.
When love here only makes me cry
While money makes everyone smile
And I talk about it with my rhyme book
But the rhyme book never answers me
Stained traces remain on it
Because I only have tears on the tip of my brush
It's strange to be here and I don't know where to go...

It gets tough when you have to watch
As companies take their steps
It doesn't matter what these Vanhanens decide
If they come to Lapland, they just vacation here
And I care less about friends
They don't care about population decline in Brussels.
I don't know why I'm doing this rap
Because no Hyssäläs will listen to this
But I go with the feeling, whatever I do,
So that I don't mess up my things anymore.
Because things have often been like that
That apologies are not enough to fix them.
Then when you're waiting for an apology yourself
You realize you'll never get it

It's strange to be here and I don't know where to go...

Kevitsa rocks, yeah
The garrison rocks, yeah
Hasetekki rocks, yeah
Because soon there will be no Sodankylä.