Paroles et traduction Suvi Teräsniska - Pikkuveljen Joulupuuro

Pikkuveljen Joulupuuro

Kun joulukalenterin suklaa viimeinen
Suuhun sulaa siinä maistuu maku muistojen.
Niin monta kertaa äitin saatiin suutuksiin,
Kun me vallattomat aatto hulmuttiin.
Ja sama riita meillä oli joka joulu:
Kumpi ehti lahjat ensin avaamaan.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateelliittikissa kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Me vaikka kepposia usein keksittiin
Hyvät muistot niistä piirtyi silti sydämmiin.
Ja meitä ymmärtänyt ei kai kukaan muu,
Vain hymyyn kääntyi isän sekä äidin suu.
Ja sama riita meillä oli joka joulu:
Kumpi ehti pukin partaa kiskomaan.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateelliittikissa kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Se pilke iloinen sun nappisilmien,
Tänne leijaillee nyt kanssa joulutuoksujen.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateellittikissa
Kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
Mantelista kinaa enää ole ei.
Ja meidän sateellittikissa
Kai kehrää ikävää.
Sen kanssa mielessäni teen
Matkan kotiin myötä joulukyyneleen.

Little Brother's Christmas Porridge

When the last chocolate of the Advent calendar
Melts in your mouth, it tastes like memories.
So many times our mother got angry with us,
When we were naughty and fooling around on Christmas Eve.
And we had the same argument every Christmas:
Who would get to open the presents first.
Little brother's Christmas porridge is now left on the plate,
There is no more arguing over the almond.
And our satellite cat is probably purring with longing.
With her in my mind, I make
A journey home with Christmas tears.
We often thought up pranks,
But good memories of them were still etched in our hearts.
And I guess no one else understood us,
Only our father's and mother's mouths turned into smiles.
And we had the same argument every Christmas:
Who would get to pull Santa's beard first.
Little brother's Christmas porridge is now left on the plate,
There is no more arguing over the almond.
And our satellite cat is probably purring with longing.
With her in my mind, I make
A journey home with Christmas tears.
That joyful twinkle in your button eyes,
Is now floating here with the scents of Christmas.
Little brother's Christmas porridge is now left on the plate,
There is no more arguing over the almond.
And our satellite cat
Is probably purring with longing.
With her in my mind, I make
A journey home with Christmas tears.
Little brother's Christmas porridge is now left on the plate,
There is no more arguing over the almond.
And our satellite cat
Is probably purring with longing.
With her in my mind, I make
A journey home with Christmas tears.