Paroles et traduction Tapani Kansa - Veikko Nieminen

Veikko Nieminen

Linja-autoasemalla
istun baarin seinustalla
pienen kahvin aamupalakseni juon
eilen kävin kassalla
tänään iltakaljalla
apaattisen katseeni mä luon
Katson ohikulkevia
räntäsateen kastamia
erilaisia aamuilmeitä kansalaisien
kahvikuppi lämmittää
vain hetkiseksi lämpö jää
ulos tahtois mennä millään minä en
Mä olen Veikko Nieminen
kaksikymmenvuotinen
mä kuljen niinkuin lapsonen
etsien ja kysellen
kuljen ilman ohjelmaa
työtä omaa maailmaa
mä miksi olen ihminen
ja miksi on tää maa
Aamulehti kertoo samaa
etusivut täynnä kamaa
super-hyper-maksi-marketin
tin tin rin tin tin
sama minkä jutun tavaa
jos jonkinlaista löytyy lamaa

keplotella täytyy jotenkin
Olen ilman asuntoa
tyttöä sen kainaloa
johon saisin joskus painaa pienen pojan pään
vaihdan vähän asentoa
pelkään ulos komentoa
tilannetta miettimään mä jään
Olen Veikko Nieminen
kaksikymmenvuotinen
ja kuljen niinkuin lapsonen
etsien ja kysellen
mä kuljen ilman ohjelmaa
työtä omaa maailmaa
mä miksi olen ihminen
ja miksi on tää maa
Olen Veikko Nieminen
sisälläni tuntien
lämmön suvituulien
pohjan sekä pakkasen
tätä maata rakastaa
tahdon sekä maailmaa
se tahtoo tänään olla vaan
niin hiton vaikeaa
Olen Veikko Nieminen
kaksikymmenvuotinen

Veikko Nieminen

At the bus station
I sit by the bar wall
drinking a small coffee for my breakfast, love
Yesterday I visited the cashier
Tonight, a nightcap, dear
I create my apathetic gaze, it's true
I watch the passersby
soaked by the sleet, my sweet
different morning expressions of the citizens I see
The coffee cup warms me
but the warmth only stays for a moment, you'll agree
I don't want to go outside, not at all, you see
I am Veikko Nieminen
twenty years of age
I wander like a child, it's no stage
searching and asking, don't you see?
I wander without a program, love
work, my own world, up above
why am I human, darling
and why does this land exist, my dove?
Aamulehti tells the same old story
front pages full of stuff, no glory
super-hyper-maxi-market's plea
tin tin rin tin tin, you see
doesn't matter which story you read, my dear
if some kind of recession is found here

gotta hustle somehow, my sweet
I am without an apartment
a girl, her embrace, so ardent
where I could sometime rest my little boy's head, you see
I change my position slightly
I fear the command to go outside, nightly
I'm left to ponder the situation, oh me
I am Veikko Nieminen
twenty years of age
and I wander like a child, it's no stage
searching and asking, constantly
I wander without a program, you see
work, my own world, wild and free
why am I human, my love
and why does this land exist, my dove?
I am Veikko Nieminen
inside me, feeling, keen
the warmth of family winds, so serene
the north and the frost, so mean
I want to love this land
and the world, hand in hand
it just wants to be today, it's plain
so damn difficult, it's a pain
I am Veikko Nieminen
twenty years of age, so keen