Paroles et traduction Timo Rautiainen - Punainen viiva

Punainen viiva

Niin on onnea ja iloa
Vielä;
Päiviä on pakassa
Paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
Kysytään, että paljonko?
Onnea; onnesi on käsillä
Tässä lyhyessä hetkessä
Jossa kesä on kadonnut...
Syksy talveksi taipuu jo.
Niin on yksi aivan alussa
Mutta toinen on jo lopussa:
Riuhtoo vaisuilla voimillaan,
Kohti harmautta raahustaa.
Nyt voit hyvästisi toivottaa
Ja myös hyväksyä, että maa
Nielee sen minkä synnytti
Eikä aio palauttaa.
Tuon hetken tullen me muistamme sen;
Muistamme kadonneet, kuolleet,
Jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
Rakkaimman ihmisen
Nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetään sen yli.
Kuolema kulkee täällä päällä maan,
Tekee joukossamme tekojaan:
Antaa aikamme kulua,
Kunnes lähtömme määrittää.
Niin on onnea ja iloa
Vielä
Päiviä on pakassa
Paljon...
Pois niitä otetaan,
Mutta montako jää?

Red Line

There is still happiness and joy;
Still;
There are many days in the deck
Many...
But what do you answer, when
You are asked, how many?
Happiness; your happiness is at hand
In this short moment
Where summer has disappeared...
Autumn is already turning into winter.
So one is just beginning
But the other is already at the end:
Raging with its feeble strength,
Crawling towards the grayness.
Now you can say your goodbyes
And also accept, that the earth
Consumes what it has created
And has no intention of returning it.
When that moment comes, we remember it;
We remember the lost, the dead,
Who have already been taken to the dark embrace.
We remember its inevitability;
The dearest person
Name of all that disappears.
A line is drawn over it.
Death walks here on earth,
Does its deeds among us:
Lets our time pass,
Until our departure is determined.
There is still happiness and joy
Still
There are many days in the deck
Many...
They are taken away,
But how many are left?