Paroles et traduction Tuomari Nurmio - Maailman Paras Näyttelijä

Maailman Paras Näyttelijä

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
Ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
Ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

Se matkii matkijaa, apinoi ja heijastaa
Eikä keksi mitään, mitä voisi pitää omanaan
Kuin kuu, kylmä kivi, pieni kiertolainen maan
Vain peili, joka auringolta lainaa valoaan

Se on hajuton ja mauton, se on moitteeton
älytön ja tunteeton, harmiton
Se on kaiken mitta, se on menestyksen salaisuus
Turhuuksien turhuus, pyhä keskinkertaisuus

Se tappaa aikaa, täyttää tilaa, tuottaa rahaa jollekin
Se mainostaa, kusettaa, lupaa eikä annakaan
Se ei pysty kuitenkaan itseään muuksi muuttamaan
Vinoon kasvanutta puuta ei saa oikenemaan

Se on enemmän kuin joka toinen, se on melkein jokainen
Sen näkee aina vieressään, eikä koskaan itsestään
Se nuolisi niin mielellään kaikki perseet kielellään
Ja sitä mitä nielee tahtoo saada muutkin nielemään

Yöt läpeensä ja päivät päästään yrittää ja yrittää
Jos onnistuisi pettämään muitakin kuin itseään
Se röhkii, määkii, ammuu, hirnuu, haukkuu, kuolaa, läähättää
Eikä näe, että suu on suurempi kuin pää

Miksi miksi miksi sen täytyy olla niin,
Vaikka myy sielunsa ja on valmis vajoamaan helvettiin
Tekee kaiken minkä voi, eikä pysty parempaan
Joutuu aina samaan pitkään jonoon paskaa jauhamaan

Maailman paras näyttelijä näyttelee itseään
Ja näytellessään itseään, se näyttelee näyttelijää
Se sai roolin oman elämänsä suureen näytelmään
Ja näyttelee sen läpi niinkuin kaikki roolit näytellään

The World's Best Actor

The world's best actor plays themselves
And while playing themselves, they play the actor
They landed the role of their life's great play
And acts it through as all roles are played

They mimic the mimic, ape, and reflect
And think up nothing they can call their own
Like the moon, a cold stone, a small wanderer of the earth
Just a mirror, that borrows its light from the sun

They're odorless and tasteless, they're impeccable
Unintelligent and unemotional, harmless
They're the measure of all things, the secret to success
Vanity of vanities, holy mediocrity

They kill time, fill up space, make money for someone
They advertise, cheat, promise but don't deliver
But they can't change themselves anyway
You can't straighten a crooked tree

They're more than every other, they're almost everyone
You always see them beside you, but never in yourself
They'd lick all the asses with their tongue so willingly
And want others to swallow what they swallow

All night long and all day long, they try and try
If they could only fool others as well as they fool themselves
They grunt, they moo, they shoot, they neigh, they bark, they drool, they pant
And don't see that their mouth is bigger than their head

Why why why must it be so,
Even though they sell their souls and are willing to sink into hell
Do everything they can, and can't do better
Always get in the same long line, grinding out shit

The world's best actor plays themselves
And while playing themselves, they play the actor
They landed the role of their life's great play
And acts it through as all roles are played