Paroles et traduction Tuomas Kauhanen - Katulaulu

Katulaulu

Mulle kerrottu ei illoin satuja, sain kuulla faijan kiroilua vain.
Yksin kiersin illat laitakatuja ja oppirahat siitä maksaa sain.
No niin tais käydä.
Sanotaan vaikka, et mä nään maailman eri taval, ku muut.
Jengi poseeraa, mut aina toteaa siit miten ne puhuu.
Se on auktoriteetti, se on identiteetti.
Puheit ja kävelyy, näkyy kaikessa mitä ikinä teetki.
Kasvettiin kieroon jo varhain, jengi sääti ja tappeli.
Äiti koitti parhaansa mukaan hallita, ois pitäny kahlita patteriin.
Ei tullu lentäjää tai lääkärii Kauhasen pojast.
Koulukirjat vaati pänttäämist, mä mieluummin menin kovaa.
Mukan pamppui ja veitsii, tehty kaikenlaist kreisii.
Tahriintu vertaa kenkiin, sormiin mustet, graffitei seiniin.
Yöl ei nukuta, meil katotaan silmiin, ku puhutaan.
Ja se menee näin, vaikka kaikki muuttuu, asenne jäi.
Kadun kasvatiksi syntyä mä sain.
Nyt torilla syön, olen kadulla yön.
Näillä kulmilla on kotini vain.
Näillä kulmilla on kotini vain.
Lisätään kierroksii, koita pysyy mun tahdissa mukan,
Ku näyttää silt, et jengi on laval vakavan, ku passikuvas.
Huutaa ja haippaa, huslaa ja graindaa, mun silmissä tuhlaa vaan aikaa.
Me tultiin putsaamaan paikka, jäbät ei skabaa mun kanssa lainkaan.
Humalan lailla, sekasin kovii huutamas aina.
Mut ku katseet kylmenee niin, pitäiskö sun vaihtaa vaippas?
Puheet on valtavia, MC: n gettofantasia.
Kovanaamojen draamoja, todellisuus ei vaan anna sijaa.
Näpistys ei tee vandaalia tai koulutappelut sankaria.
Aina voi puhuu, mut elämä opetti, et sen kostaa karma pian.
Kuulostaaks tutulta? Meil kävellään niinku puhutaan.
Ei tarvi kysyy. Vaik mitä tekis, asenne pysyy.
Kadun kasvatiksi syntyä mä sain.
Nyt torilla syön, olen kadulla yön.
Näillä kulmilla on kotini vain.
Näillä kulmilla on kotini vain.
Lisää liiket, enemmän sydänt, lisää väriä seiniin.
Lisää yksilöit, vähemmän lampait, eti sun oma reittis.
Ei taivuta tost vaan, asenne ei kuole koskaan.
Ei kuole koskaan, ei, me ei kuolla koskaan, ei!
Kadun kasvatiksi syntyä mä sain.
Nyt torilla syön, olen kadulla yön.
Näillä kulmilla on kotini vain.
Näillä kulmilla on kotini vain.

Street Requiem

No fairy tales my youth did know, they told me cussing, that's all they know.
Alone at night, I walked the lanes and paid the price of my own stains.
Oh I guess that's how it goes.
Let's say I see the world's facade and what from it does not erode.
Posers everywhere, all you hear is what they wear.
It's authority, it's identity.
You hear it in their speech, you see it in their swagger, their cadaver.
Our minds warped, our youth misspent, the gangs convened and fought they went.
My mother tried her best, no doubt, but should have tied me to a bedstead, stout.
No pilot or physician, son of Kauhanen, for certain.
Schoolbooks bored, I'd rather chase and curse.
Knives and bats, mischief my own, nothing sacred, nothing spared.
Bloodstains on my sneakers, ink on fingers, graffiti all over our speakers.
No sleep at night, we look you in the eye, no fear.
And here's the thing, no matter what, the attitude, it will not spring.
Raised by the streets, I'm what I am.
Now in the market square, I eat and roam.
These corners, they're my home, my home.
These corners, they're my home, my home.
We'll up the tempo, try to keep my pace, girls,
Seems like you're stuck in neutral, faces like photos on your passport.
You scream and rave, you scheme and grind, all I see is wasted time, a crime.
We're here to clean the place, no time to fight, it's not our case.
Like drunks at large, with your loud cries, the world you fantasize.
But once your glare turns cold, should you not change your diaper, I'm told?
Your words are huge, MCs, a ghetto fantasy.
Tough guy dramas, but reality doesn't agree.
Petty theft doesn't make you a rebel, or schoolyard scuffles turn you into a hero.
You can talk the talk, but life has taught me, karma's quick to come and get you, honey.
Do these words sound familiar? We walk the way we talk.
No need to ask. No matter what you do, your attitude will stick.
Raised by the streets, I'm what I am.
Now in the market square, I eat and roam.
These corners, they're my home, my home.
These corners, they're my home, my home.
More movement, more heart, more color on these walls.
More individuality, fewer sheep, seek out your own path, that's the key.
It won't bend or break, our attitude's here to stay, you see.
No, it will not die, never, no, we will never die, never!
Raised by the streets, I'm what I am.
Now in the market square, I eat and roam.
These corners, they're my home, my home.
These corners, they're my home, my home.