Kasteen kyyneleet - Vesa-Matti Loiri traduction en allemand

Kasteen kyyneleet

Kun kesäöinen kajo peittyy hetken hämärään
Niin jähmettynyt luonto herää elämään
Luonnonhenget vapautuvat silloin muodoistansa
Ja kivet syleilevät varjojansa

On hämärässä näkymätön hetken näkyvää
Kun rajoittava huntu hämyyn häviää
Maahiset vain vartioivat syvää hiljaisuutta
Sen elämää ja luonnon ihanuutta

Jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
Niin luonto itkee ihmisien työtä

On hiljaisuuden soitto yhtä suurta sävelmää
Kun kaikkeutta luonto vaiti ylistää
Maailma on avartunut paljon suuremmaksi
Kuin kauas ikuisuuteen jatkuvaksi

On hämäryys kuin holvi joka yössä aukeaa
Ja kaiken alkulähteen luonto tavoittaa
Rauhoittava sopusointu huokuu ymmärrystä
Kuin suuren, täydellisen synnytystä

Jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
Niin luonto itkee ihmisien työtä

Kun häviävän hämäryyden usva hunnuttaa
Puu puun ja kivi kivettyneen muodon saa
Maahisetkin käpertyvät uneen koloissansa
Ja aika pukee luonnon hunnullansa

Niin tuuli herää unelmistaan hiljaa huokaillen
Ja huokailuihin metsä vastaa humisten
Luonto kantaa hetken aamun ensipunerrusta
Kuin uuden kehityksen lupausta

Jää maahan kasteen kyyneleet kun aamu seuraa yötä
Niin luonto itkee ihmisien työtä

Tränen des Taus

Wenn der Schein der Sommernacht sich kurz im Dämmerlicht verbirgt
Dann erwacht die erstarrte Natur zum Leben
Die Naturgeister befreien sich dann aus ihren Formen
Und die Steine umarmen ihre Schatten

Im Dämmerlicht ist das Unsichtbare kurz sichtbar
Wenn der begrenzende Schleier in der Dämmerung verschwindet
Nur die Erdgeister bewachen die tiefe Stille
Ihr Leben und die Herrlichkeit der Natur

Am Boden bleiben Tränen des Taus, wenn der Morgen der Nacht folgt
So weint die Natur über das Werk der Menschen

Der Klang der Stille ist eine einzige große Melodie
Wenn die Natur schweigend das All preist
Die Welt hat sich viel weiter geöffnet
Als ob sie bis weit in die Ewigkeit reicht

Die Dämmerung ist wie ein Gewölbe, das sich in der Nacht öffnet
Und die Natur erreicht den Ursprung von allem
Beruhigende Harmonie strahlt Verständnis aus
Wie eine große, vollkommene Geburt

Am Boden bleiben Tränen des Taus, wenn der Morgen der Nacht folgt
So weint die Natur über das Werk der Menschen

Wenn der Nebel der schwindenden Dämmerung verschleiert
Baum wird wieder Baum und Stein nimmt versteinerte Gestalt an
Auch die Erdgeister kauern sich zum Schlaf in ihren Höhlen
Und die Zeit kleidet die Natur mit ihrem Schleier

So erwacht der Wind aus seinen Träumen, leise seufzend
Und auf die Seufzer antwortet der Wald rauschend
Die Natur trägt kurz das erste Morgenrot
Wie das Versprechen einer neuen Entwicklung

Am Boden bleiben Tränen des Taus, wenn der Morgen der Nacht folgt
So weint die Natur über das Werk der Menschen