Paroles et traduction Vesa-Matti Loiri - Vanha Mustalainen

Vanha Mustalainen

Helmassa metsän
Mustalaisvanhus viettävi päivänsä
Köyhänä vaan
Soittonsa muinoin riemulla kuultu
Kaikilta jäänyt jo unholaan

Taas kevät saapuu lintujen laulut
Kertoo kuin jällehen nuortuvi maa
Soittajan sielus' on tuska ja kaipuu
Vaimolleen silloin hän lausutuks' saa

Tänne mun viuluni tuokaa
Kevät mun rinnassa soi
Kaupunkiin tahdon ma käydä
Tänne en jäädä voi

Vielä mä tahtoisin koettaa
Tunteeni tulkita nuo
Soittoni kaikki on mulle
Yksin se rauhan suo
Kuolohonkin lohtua tuo

Metsästä vanhus astui tielle
Viulua kantaen kainalossaan
Heikko on jalka, horjuen astuu
Elpyvi tuoksusta kukkivan maan

Kaupunkiin vihdoin vaivoin hän ehtii
Rikkaitten linnat ne eessänsä on
Soittaja vanha ja kuuluisa muinoin
Joutuvi muistojen hurmiohon

Anteeksi herrani, suokaa
Kenties jo outo mä oon
Paljon mä soitellut täällä
Iltainne riemuks oon

Vielä mä tahtoisin koettaa
Tunteeni tulkita nuo
Soittoni kaikki on mulle
Yksin se rauhan suo
Kuolohonkin lohtua luo

Kaikki on vaiti
Yksi vain huutaa:
"Mustalaisukkoa tarvita ei!
Näättepä herrat, kun minä hänelle kyytiä näytän
Se lystiä, hei!"

Vanhuksen poies huoneesta heittää
Viittoen ilkkuen maantielle päin
Soittaja kuolleensa vaimonsa löytää
Yölle hän itkevi huolensa näin

Ihmisten julmuus on suuri
Hänet se kuolohon vei
Viulunsa ainaaks on vaiti
Konsaan se vaiu ei

Varjohon metsikön tuonne
Soittajan haudan loi
Riemua soittonsa hälle
Elämän ilta soi
Riemua soi
Kuolokin toi

Old Gypsy

In the lap of the forest
An old gypsy is spending his days
Poor he is
His music, once filled with joy
By all has already been forgotten

As spring arrives with the songs of birds
It tells as the earth is young again
In the soul of the musician there is pain and longing
To his wife he then speaks

Bring my violin to me
Spring rings out in my breast
I want to go to the city
I can’t stay here

I’d still like to try
To interpret my feelings
My music is everything to me
Alone it gives me peace
Even in death it brings comfort

The old man stepped into the path from the forest
Carrying his violin under his arm
His legs are weak, and he walks unsteadily
He revives in the scent of the flowering earth

He finally reaches the city with difficulty
The castles of the wealthy are before him
The old and once celebrated musician
Falls into a trance of memories

Forgive me, sir, allow me
Perhaps to you I am already strange
I often played music here
For the joy of your evenings

I’d still like to try
To interpret my feelings
My music is everything to me
Alone it gives me peace
Even in death it brings comfort

All are silent
Only one shouts:
"We don’t need a gypsy!"
"You see, gentlemen, when I show him what for
What fun, hey!"

He throws the old man out of the hall
With gestures of mockery towards the street
The musician finds his dead wife
To the night he laments the sorrow of his loss

The cruelty of humans is great
It drove him to death
His violin is silent forever
Never will its playing cease

In the shadows of the grove there
The grave of the musician was made
His music gave joy to him
The evening of his life played out
Gave joy
Even death brought