Hiljaiset - Yö traduction en allemand

Hiljaiset

Sä olet aina joka paikassa
Kaupoissa junissa ja busseissa
Kuoreesi sulkeutuen kuljet sä
Hiljainen
Oot tehnyt kaiken niinkuin pyydettiin
Osasi onnesta vain tahdot
Mut kuka kuulee sinun äänesi
Hiljaisen
Sinun tähtesi he teki tän kaiken
Rakensi talot raivas pellot maahan rautaiseen
On pitkä kaunis matka tää
Uurteita silmäkulmiin jää
Ja joskus yön hiljasuuteen
Sä itket yhden kyyneleen
Jos voit sä voiman valjastaa
Se siirtää vuoret paikoiltaan
Ja kun aamu sarastaa
Me hiljaiset perimme maan
Vaikka kumaraan sut taivuttaa
Tän ajan kivenkova paino
On sisälläsi voima hiljainen
Sä käsivarsillasi kannat maailmaa
Sä olet liekki joka kerran roihuun
Laimahtaa
On pitkä kaunis matka tää
Uurteita silmäkulmiin jää
Ja joskus yön hiljaisuuteen
Sä itket yhden kyyneleen
Jos voit sä voiman valjastaa
Se sirtää vuoret paikoiltaan
Ja kun aamu sarastaa
Me hiljaiset perimme maan
Sun katseesi on tyhjä taulu
Kuin täältä saavuit täältä lähdet
Välissä suuri kaunis laulu
Hiljainen, hiljainen
On pitkä kaunis matka tää
Uurteita silmäkulmiin jää
Ja joskus yön hiljaisuuteen
Sä itket yhden kyynelen
Jos voit vä voiman valjastaa
Se siirtää vuoret paikoiltaan
Ja kun aamu sarastaa
Me hiljaiset perimme maan
Me hiljaiset perimme maan

Die Stillen

Du bist immer überall
In Geschäften, Zügen und Bussen
In dich gekehrt gehst du
Still
Du hast alles getan, wie verlangt wurde
Du willst nur deinen Teil vom Glück
Aber wer hört deine Stimme
Der Stillen
Deinetwegen taten sie all dies
Bauten Häuser, rodeten Felder im eisernen Land
Dies ist eine lange, schöne Reise
Furchen bleiben in den Augenwinkeln zurück
Und manchmal in der Stille der Nacht
Weinst du eine einzige Träne
Wenn du die Kraft bündeln kannst
Wird sie Berge versetzen
Und wenn der Morgen dämmert
Werden wir Stillen die Erde erben
Auch wenn dich niederbeugt
Das steinerne Gewicht dieser Zeit
Ist in dir eine stille Kraft
Trägst du die Welt auf deinen Armen
Du bist eine Flamme, die einst auflodern
Wird
Dies ist eine lange, schöne Reise
Furchen bleiben in den Augenwinkeln zurück
Und manchmal in der Stille der Nacht
Weinst du eine einzige Träne
Wenn du die Kraft bündeln kannst
Wird sie Berge versetzen
Und wenn der Morgen dämmert
Werden wir Stillen die Erde erben
Dein Blick ist eine leere Tafel
Wie du kamst, so gehst du
Dazwischen ein großes, schönes Lied
Still, ganz still
Dies ist eine lange, schöne Reise
Furchen bleiben in den Augenwinkeln zurück
Und manchmal in der Stille der Nacht
Weinst du eine einzige Träne
Wenn du die Kraft bündeln kannst
Wird sie Berge versetzen
Und wenn der Morgen dämmert
Werden wir Stillen die Erde erben
Werden wir Stillen die Erde erben