Onnen hohteessa - Yö traduction en allemand

Onnen hohteessa

Niin on jo leikki kaukana
Ja kyntensä on paljastanut sairas maailma
Siellä prinssinsä nyt häntä pitää otteessaan
Ja katseellakin hakkaa rakoon maan

Hän meikkaa silmän mustuneen
Ja sulkee pelokkaasti kaikki portit sydämeen
Väkinäisesti hän uhrautuu ja hymyilee
Se hetken julmuudelta varjelee

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän
Ja tunsi sydämensä lentävän
Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään
Hän astui alttarilta elämään
Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus
Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Vieläkö löytyy toivoa?
Ei elämänsä loppuun asti voi hän varoa
Sanojaan ja askeleitaan sydän säikkyen
Hän tietää sen ja tekee päätöksen

Kun yöllä rappukäytävään
Hän hiipii hiiskumatta pidätellen henkeään
Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin
Se sammuttaa saa liekit helvetin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän
Ja tunsi sydämensä lentävän
Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään
Hän astui alttarilta elämään
Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus
Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin
Hän lähtee palaamatta koskaan takaisin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän
Ja tunsi sydämensä lentävän
Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään
Hän astui alttarilta elämään
Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus
Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus
Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän
Ja tunsi sydämensä lentävän.

Im Glanz des Glücks

So ist das Spiel schon fern
Und die kranke Welt hat ihre Krallen gezeigt
Dort hält ihr Prinz sie nun in seinem Griff
Und schlägt sie selbst mit Blicken zu Boden

Sie schminkt das blau geschlagene Auge
Und verschließt ängstlich alle Tore zum Herzen
Gezwungen opfert sie sich auf und lächelt
Das schützt für einen Moment vor der Grausamkeit

Im Glanz des Glücks tanzte sie einst in einer Sommernacht
Und fühlte ihr Herz fliegen
Im Glanz des Glücks einst, das Himmelsblau in ihren Augen
Trat sie vom Altar ins Leben
Nun ist die Schönheit jenes Moments zu Tode gequält
Und seine Klarheit glänzt durch Abwesenheit

Gibt es noch Hoffnung?
Sie kann nicht bis ans Ende ihres Lebens aufpassen
Auf ihre Worte und Schritte, das Herz voller Angst
Sie weiß das und trifft eine Entscheidung

Als sie nachts ins Treppenhaus
Lautlos schleicht, den Atem anhaltend
Heult der Platzregen in der Kälte der Stadt
Er löscht die Flammen der Hölle

Im Glanz des Glücks tanzte sie einst in einer Sommernacht
Und fühlte ihr Herz fliegen
Im Glanz des Glücks einst, das Himmelsblau in ihren Augen
Trat sie vom Altar ins Leben
Nun ist die Schönheit jenes Moments zu Tode gequält
Und seine Klarheit glänzt durch Abwesenheit

Der Platzregen heult in der Kälte der Stadt
Sie geht, um niemals zurückzukehren

Im Glanz des Glücks tanzte sie einst in einer Sommernacht
Und fühlte ihr Herz fliegen
Im Glanz des Glücks einst, das Himmelsblau in ihren Augen
Trat sie vom Altar ins Leben
Nun ist die Schönheit jenes Moments zu Tode gequält
Und seine Klarheit glänzt durch Abwesenheit
Im Glanz des Glücks tanzte sie einst in einer Sommernacht
Und fühlte ihr Herz fliegen.