Kaikki paitsi purjehdus on turhaa - Lasse Mårtenson перевод на немецкий

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Koko elämän se sisältää.
Aallonpohjan, aallonharjan myrskyn mustan pilvikarjan.
Vaan myös paljon tyyntä lempeää.
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Ihminen kuin vene itse on.
Kaipaa aina kaukorantaa,
Minkä jaksaa myötään kantaa, veistämä oman kohtalon.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Siinä koko inhimillisyys.
Niin kuin oikut ihmismielen,
Kuiskeissa ois tuulen kielen, tuolla petos täällä ystävyys.

Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa, omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein,
Tuhansien tuulten palkein, vuoden tummentavat takilaa.
Mutta kerran pääset päähän sateenkaren, siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren, maininki niin levollinen vie.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Tähdet ikuisina kimmeltää,
Meille merkkeinä ne loistaa, samaa sanomaansa toistaa.
Mikään ei lie kovin tärkeää.

Sillä kerran pääset päähän sateenkaareen
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren maininki niin levollinen vie.
(Outro)

Alles außer Segeln ist unnütz

Alles außer Segeln ist unnütz,
es umfasst das ganze Leben.
Wellental, Wellenkamm, den schwarzen Sturm der Wolkenherde.
Aber auch viel sanfte Ruhe.
Alles außer Segeln ist unnütz. Der Mensch ist wie ein Boot.
Sehnt sich immer nach fernen Ufern,
die er im Geleit ertragen kann, sein eigenes Schicksal schnitzend.

Alles außer Segeln ist unnütz,
darin liegt die ganze Menschlichkeit.
Wie die Launen des menschlichen Geistes,
als ob im Flüstern die Sprache des Windes wäre, dort Verrat, hier Freundschaft.

Alles außer Segeln ist unnütz, es spiegelt unser eigenes Bild wider.
Die Reise beginnt mit weißen Segeln,
unter der Belohnung tausender Winde, die Jahre verdunkeln das Takelwerk.
Aber einmal erreichst du das Ende des Regenbogens, dort endet der Weg des Einsamen.
Einmal, am Ufer der Insel der Liebe, trägt dich die sanfte Dünung.

Alles außer Segeln ist unnütz. Die Sterne funkeln ewig,
sie leuchten uns als Zeichen, wiederholen dieselbe Botschaft.
Nichts ist wirklich wichtig.

Denn einmal erreichst du das Ende des Regenbogens,
dort endet der Weg des Einsamen.
Einmal, am Ufer der Insel der Liebe, trägt dich die sanfte Dünung.
(Outro)