Niin aikaisin - Anki перевод на немецкий

Niin aikaisin

Kesäaamun muistan kaunehimman
Kun mä nousin niin aikaisin.
Linnun laulun muistan helkkyvimmän
Joka minut vei muistoihin.
Hämärään vielä peittyi maa,
Kukkaset niityn tuoksullaan,
Täytti ilman huumaten
Nyt sitä koskaan en mä voi unhoittaa.

Kastehelmet kiilsi kirkkahimmat
Vielä päissä ruiskukkien,
Tuuli raikas keveästi liikkumahan
Latvat sai koivujen.
Kuinka kaunis voi olla maa,
Aamu uusi kun sarastaa,
Tuota hetkeä vain mielestäni
En mä koskaan voi unhoittaa.

Niin mä kuljin metsätietä
Itsekseni hiljaa näin hyräillen.
Polku rantaan asti johti
Järvenpinta hohti kimmeltäen.
Usvapatsaat jo katoaa,
Tuuli kauas ne kuljettaa,
Niinkuin muiston jonka tuskan
Aika ainoastaan voi vaimentaa.

Sateen jälkeen ilma raikas on
Ja puhtahaksi tullut on maa.
Aurinko pois kastehelmet
Niinkuin kyyneletkin taas kuivattaa.
Häntä niin silloin kaipasin,
Yksin näin hiljaa laulelin,
Kesäaamusta kun lohdutusta
Kerran etsin
Niin aikaisin
Niin aikaisin
Niin aikaisin...

So früh

Ich erinnere mich an den schönsten Sommermorgen,
Als ich so früh aufstand.
Ich erinnere mich an den hellsten Vogelsang,
Der mich in Erinnerungen versetzte.
Noch war die Erde in Dämmerung gehüllt,
Die Blumen der Wiese mit ihrem Duft,
Erfüllten die Luft berauschend
Das kann ich nun niemals vergessen.

Die Tauperlen glänzten am klarsten
Noch auf den Spitzen der Kornblumen,
Der frische Wind brachte leicht Bewegung
In die Wipfel der Birken.
Wie schön kann die Erde sein,
Wenn ein neuer Morgen dämmert,
Diesen Augenblick nur aus meinem Sinn
Kann ich niemals vergessen.

So ging ich den Waldweg entlang
Ganz allein, leise summend.
Der Pfad führte bis zum Ufer
Die Seeoberfläche schimmerte glitzernd.
Die Nebelsäulen verschwinden schon,
Der Wind trägt sie weit fort,
Wie die Erinnerung, deren Schmerz
Nur die Zeit lindern kann.

Nach dem Regen ist die Luft frisch
Und die Erde ist rein geworden.
Die Sonne trocknet die Tauperlen
Wie sie auch Tränen wieder trocknet.
Ihn vermisste ich damals so sehr,
Allein sang ich so leise,
Als ich Trost vom Sommermorgen
Einst suchte
So früh
So früh
So früh...