Текст и перевод песни Antti Kleemola - Ranskalaisin viivoin

Ranskalaisin viivoin

Muistan pyyntös sun
Sydämettömän
Etten kertois sulle enää tunteistain
Ja jos avaisinkin
Sulle silti sieluain
Niin tekisin sen viivoin ranskalaisin vain
Puhuisin murheistain
Viivoin ranskalaisin vain

Sateet marraskuun
Lyö junan ikkunaan
Halogeenisirpaleita, riekaleita vieraan maan
Ja lasiin huurtuvaan
Nimes kirjoitin
Valoihin jonkun vieraan kaupungin
Ja kirjoitin kaipuustain
Viivoin ranskalaisin vain

Mä sanoin sulle: "kuinka vaan"
Lailla miehen voimakkaan
Ja etten piittaa juurikaan
Ja niin mä uskon itsekin
Mä uskon melkein mihin vaan
Kunnes jälleen kohdataan
Ja kuori murtuu

Taivas marraskuun
Yllä aseman
Se on taivas jonkun mulle aivan vieraan planeetan
Vieraan jumalan
Se ei piittaa huolistain
Tarinasta viivoin ranskalaisin vain

Kun kertoilen sielustain viivoin ranskalaisin
Kertoilen sielustain viivoin ranskalaisin
Kertoilen sielustain viivoin ranskalaisin

French Lines

I remember your confession
heartless
that I should not talk to you about my emotions anymore
and if I should open up
and tell you the secrets of my soul
I should do so only in French lines
tell you about my sorrow
in French lines only

Rain in November
beats against the train window
shards of halogen, tattered pieces of a foreign land
and onto the foggy glass
I write your name
in the lights of some strange city
and I write about my longing
in French lines only

I told you: "whatever you want"
like a strong man
and that it didn't matter much to me
and so I believe it myself
I believe almost anything
until we meet again
and the shell breaks

The sky of November
above the station
is the sky of some planet completely alien to me
an alien god
it does not care about my worries
about my story in French lines only

When I talk about my feelings in French lines
I talk about my feelings in French lines
I talk about my feelings in French lines