Текст и перевод песни Asa - Esteitse

Esteitse

Yksinää kävelin taskut täyn vihamiehii,
Pienenä saatoin pienimmästäki kilahtaa.
Joidenki sanoja en pysty vieläkää hiffaa,
Mut ei se saa mua enää ketää ihmistä vihaamaan.
Mussutan, spiidaan, lussutan liikaa.
Välil rakennan esteit ja alan kutsumaan riitaa.
Viiksiä pitsaan kasvatan pilvien peitos,
Piritoril kalpeen lukossa ku kipsiveistos.
Suru on suuri, niin suuri et surulle kaivetaan
Upouusi kuuden päivän hevoskuuri.
Juuri ja juuri. Eteiseen nousemas pitsalaatikoista
Kiinan kokoinen tee se itse - itkumuuri.
Menee niille, jotka silmät puolitangos
Kolos pohtivat koko ajan seuraavaa annost.
Kammoja kallos, ketku takakireyttä.
Se on sun oma varjo valittamassa maailmanpimeyttä.

Tääl parhaiten pärjätään tiiviisti yhessä.
Esteitse! Eteenpäin kylki kylessä!
Ilo on jotain jos se on jaettua.
Rakkaus on liimaa. Pitää sillat pydessä!

Erämaa pitää erimielisiä erillä
Vaikka osallistumisen ilo odottaa kaikkia perillä.
Miten sitä vois murehtia omasta sielusta,
Jos ystävät on vieressä rypemässä liejussa?
Paskaa puhumalla hautoja kaivaa.
Vastustamalla rakentaa ajatuksille aitaa.
Seuraavaks kaivetaan oman onnen ojat.
Ajat on kovat jos siellä kusi nousemassa nuppii.
Omasta saaresta patoomassa roolimallin,
Kun mieli täynnä itseään on mielen ympärillä vallit.
Jos sosiaalisesti yhden puheenvuoron sallit
Niin voimme pamauttaa pois päälaeltamme knallit.
Hullut hyppää sisään minäminä-vyyhteen,
Sukeltaa syvälle syvänteisiin psyykkeen.
Heitän pyyhkeen. Jokaisen paikka maailmassa
On yhtä suuri kuin on usko ystävyyteen.

Innosta ilakoivan juhlakansan keskellä
Jokainen voi olla vain itselleen esteenä.
Ei tääl esseetä ilman toverin sitaattia,
Eikä messevää ellei kukaa heitä meille pinaattia.
Ei stesseihin stygee synny ilman rytmiä
Ja yksin resseissä aletaan vain seinille hyppiä.
Nyt annetaan murheidemme tukehtua,
Itkumuurin krumeluurin murusiksi musertua.
Sinä voit olla oman Nietzschesi herra.
Ajella viikset pois viel viimesen kerran.
Olla osallistumaan kannustava avustaja
Tai se pelin paha personaali loppuvastustaja.
Nyt sivustakatsojat viinikupeissa kylpien
Juhlivat yhdessä, murheita hylkien.
Musaa pikseihin, rinnastani heläjää.
Unohdan itseni ja omistaudun elämään.
Mitä sitä mittelisi? Tiputa tittelisi.
Kaikkoaa kauas sinunkin sydämestä paatos.
Pitää kuitenki opetella kunnioittamaan
Muidenki mielipiteitä vuosien saatos.

Tääl parhaiten pärjätään tiiviisti yhessä.
Esteitse! Eteenpäin kylki kylessä!
Ilo on jotain jos se on jaettua.
Rakkaus on liimaa. Pitää sillat pydessä!

Oon roihuuva vuori vaik mä oon yksinään.
Oon palava kaupunki vaik mä oon yksinään.
Oon tuli ja savu vaik mä oon yksinään.
Pieni suomi, kaik tää yksinään.

Without Obstacles

I walked alone, pockets full of enemies,
As a child, I could get upset over the smallest things.
I still can't understand some people's words,
But it doesn't make me hate anyone anymore.
I chew, speed, slur too much.
Sometimes I build obstacles and start picking fights.
I grow whiskers like a pizza under a cloud cover,
A pale statue locked in the market square.
The sorrow is great, so great that a brand new
Six-day horse cure is dug for it.
Barely. At the entrance, rising from pizza boxes
A China-sized do-it-yourself tear wall.
It goes to those whose eyes are half-tango
Hollowly pondering the next serving all the time.
Combs on the forehead, a fox's cunning.
It's your own shadow complaining about the darkness of the world.

Here, we do best by sticking together.
Without obstacles! Forward, side by side!
Joy is something if it's shared.
Love is glue. Keeps the bridges up!

The wilderness keeps the disagreeing separate,
Even though the joy of participation awaits everyone at the end.
How could you worry about your own soul,
If your friends are there wallowing in the mud with you?
By talking crap, you dig graves.
By resisting, you build a fence for thoughts.
Next, we'll dig ditches for our own happiness.
Times are tough if you have piss rising in your buttons.
From your own island, you dam up a role model,
When your mind is full of yourself, it's reigning around you.
If you allow a single word socially
Then we can pop the knallits off our heads.
The crazy ones jump into the whirlwind of me-me,
Dive deep into the depths of the psyche.
I throw in the towel. Everyone's place in the world
Is as big as the belief in friendship.

Inspired amidst the festive crowd rejoicing
Everyone can only be an obstacle to themselves.
No essays here without a comrade's quote,
And no honey if nobody throws spinach at us.
No obstacles to stygee are born without rhythm,
And alone in the blues, we just start jumping on the walls.
Now let our sorrows suffocate,
Crumble the tear wall's crumpet into crumbs.
You can be the master of your own Nietzsche.
Shave your whiskers off one last time.
To be an encouraging assistant to participate
Or the game's evil persona, the final opponent.
Now the bystanders, bathed in wine goblets,
Celebrate together, rejecting sorrows.
Music to the pixels, honey flows from my chest.
I forget myself and dedicate myself to life.
Why compete? Drop your titles.
Pathos disappears far from your heart too.
But you have to learn to respect
The opinions of others over the years.

Here, we do best by sticking together.
Without obstacles! Forward, side by side!
Joy is something if it's shared.
Love is glue. Keeps the bridges up!

I'm a burning mountain even though I'm alone.
I'm a burning city even though I'm alone.
I'm fire and smoke even though I'm alone.
Little Finland, all this alone.