Текст и перевод песни Asa - Murheen musta mieli

Murheen musta mieli

Sinua katselen taivaalla lentelemässä
Ja piirrän arkille, mieleni viereen.
Muutun pieneks, pienen pieneks pisteeks.
Musteläikän pisarasta pikseliksi himmeeks.
Mustavalkoisuus valloittaa tyhjän pään.
Vain musteläikän musteläikässä nään.
Kun tuska laukee koitan rustaa sen yli,
Ja kun yö sysimusta, taivas aukee hyvin.
Tervehtimään sielt alas korppi lentää,
Verset itää ja niin partsille mennään.
Vierellä viisas, varovainen, hento.
Käteni ojennan, pois liipaset lentoon.
Kai viikate leijuva kyllästymäs kävi
Ja hetken tääit lävitsesi avaruuteen näki.
Sekunnin katsot minua silmästä silmii
Ja matala mieli käy paperilla ilmi.

Maailma musta vatsassani nään painajaisii,
Mis meille rakennetaan maanalle vankilaa.
Siellä pojan puolikkaat mutkat ohimolla
Nousevat ruumiiden päälle tanssimaan.
Harakanvarpaita vetelen vihkoon
Kun pöydältä säpsähdän, unesta irtoon.
Säteiden keskeltä mustassa viitassa
Pistahtaa korppi, istahtaa ikkunalle. Moi.
Koitan varovasti kommunikoida,
Mut lintu rupee rivosti räpäten rääkkymään.
Mul ei o tänää viisauksii voimaa.
Kaikkee hyvää sulle, mihin ikinä sä päädytkään.
Laitan verhot kii, käännän uuden sivun.
Syvemmälle kirjotusten unessa mä tipun.
Oon opetellu paperilla kestämään kivun,
Mut en kestä nähdä sitä silmissä sun.
Ihmiset tahtois susta lemmikin viereen,
Laittaa sut häkkiin harmaaseen kerrostaloon,
Lennä sinä siis siellä rauhassa taivaal,
Jää mustana pisteenä siipesi valoon.

Kaikki tää mun jännitys
Ei suhun tarttua saa.
Oo sä hei niinku oot
Ja taivaas lentele vaan.
Murheen mustast mielestä
Musteläikkä jää.
Pienen pieni piste.
Se pois häviää...

Jälkiä jättämät pakopiste häviää
Ja uusi ulottuvuus aukee ees.
Murheita haudaten, lintuna laudalle,
Partsille itkuvirsii laulamaan meen.
Kevät kyllä tulee, lehdet puihin vielä pukee.
Yht'äkkiä päivä on valokuvan komee.
Kutsukaa parantaja! Taivas matalana,
Korppi lentää alas olkapäälle salamana.
Nyt alkaa jännittää vähän.
Lintu sanoo korvaan: Valo voittaa pimeän tämän.
Sut pian rauhaan tähän tyhjyyteen jätän.
Me ollaan samanikäisiä ja tiedän tän sua edistävän.
Paperi on tyhjä, pupilli on musta.
Ihminen voi käyttää mielikuvitusta.
Lintu voi näyttää miten haihtuu tuska,
Opetella laulamaan ja laulaa susta.

Kaikki tää mun jännitys
Ei suhun tarttua saa.
Oo sä hei niinku oot
Ja rauhas lentele vaan.
Murheen mustast mielestä
Musteläikkä jää.
Pienen pieni piste.
Ei yhtään mitään.

Black Thoughts of Grief

I watch you flying in the sky
And draw you on the paper, next to my thoughts.
I become small, very, very small, a dot.
From a drop of a bruise to a dim pixel.
Black and white conquers the empty head.
I only see the bruise in the bruise.
When the pain subsides, I try to write over it,
And when the night is pitch black, the sky opens wide.
To greet us from down there, a crow flies,
Verses sprout and so we go to the meadow.
Wise, careful, delicate beside you.
I extend my hand, away from the triggers, they fly away.
I guess the floating scythe got tired
And for a moment saw you through space.
For a second you look at me eye to eye
And my low spirit appears on paper.

I see the world black in my belly, nightmares,
Where they build a prison for us underground.
There, the boy's half-parts, the bends on his temples
Rise above the bodies to dance.
I pull crow's feet on the notebook
When I flinch from the table, out of sleep.
From amidst the rays, in a black cloak
A crow sticks out, sits by the window. Hi.
I try cautiously to communicate,
But the bird starts to squawk rudely.
I don't have the power of wisdom today.
All the best to you, wherever you end up.
I pull the curtains, turn a new page.
I fall deeper into the sleep of writing.
I have learned to endure pain on paper,
But I can't bear to see it in your eyes.
People would want a pet from you,
Put you in a cage in a gray apartment building,
Fly there in peace, then,
Remain a black dot, your wings in the light.

All this tension of mine
Can't cling to you.
Be you, hey, like you are
And just fly in the sky.
From the black thoughts of grief
A bruise remains.
A tiny dot.
It disappears...

The escape dot, leaving no trace, disappears
And a new dimension opens ahead.
Burying grief, like a bird on the board,
I go to the meadow to sing lamentations.
Spring will come, leaves will dress the trees again.
Suddenly, the day is as beautiful as a photograph.
Call the healer! The sky is low,
The crow flies down to my shoulder like a flash of lightning.
Now I'm getting a little nervous.
The bird says in my ear: Light will overcome darkness this time.
I'll leave you soon to rest in this emptiness.
We are the same age and I know this will help you.
The paper is blank, the pupil is black.
Man can use his imagination.
A bird can show how grief fades away,
Learn to sing and sing about you.

All this tension of mine
Can't cling to you.
Be you, hey, like you are
And fly in peace.
From the black thoughts of grief
A bruise remains.
A tiny dot.
Nothing at all.