Текст и перевод песни Carola - Loittonevat askeleet

Loittonevat askeleet

Kaikumaan jäi loittonevat askeleet,
Kyyneleet yön tummaan hämärään.
Varjot vain on yksinäisen verhonneet.
Muistot jää vain enää elämään.
Kohdattiin me täällä kerran ennenkin.
Voinut en mä silloin aavistaa,
Että näin mä yksinäni itkisin.
Toiveetkin yön sumuun katoaa.
Niin paljon kuitenkin
Sua silloin rakastin.

Kaikumaan jäi loittonevat askeleet,
Kyyneleet yön tummaan hämärään.
Varjot vain on yksinäisen verhonneet.
Muistot jää vain enää elämään.
Rakkaus on kyyneleitä huomisen.
Tunne sen näin yöhön häviää.
Ehkä vain, vain unelmia tiedä en.
Haikeus on ainut mitä jää.
Niin paljon kuitenkin
Sua kerran rakastin.

Pas Loin Résonnent Les Pas

Dans le lointain résonnent les pas qui s'éloignent,
Les larmes dans l'obscurité de la nuit.
Les ombres seulement ont voilé la solitude.
Les souvenirs restent seulement pour vivre.
Nous nous sommes rencontrés ici une fois auparavant.
Je n'aurais pas pu deviner alors,
Que je pleurerais ainsi tout seul.
Les espoirs aussi disparaissent dans la brume de la nuit.
Pourtant tellement
Je t'aimais alors.

Dans le lointain résonnent les pas qui s'éloignent,
Les larmes dans l'obscurité de la nuit.
Les ombres seulement ont voilé la solitude.
Les souvenirs restent seulement pour vivre.
L'amour c'est des larmes de demain.
Ce sentiment ainsi se perd dans la nuit.
Peut-être seulement, seulement des rêves que je ne connais pas.
La nostalgie est la seule qui reste.
Pourtant tellement
Je t'aimais.