Jare Henrik Tiihonen - Cheek перевод на немецкий

Jare Henrik Tiihonen

Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.
Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.

Voin paljastaa, jos lupaat ettet kerro kenellekkään: Cheek ei ole supermies eikä skywalkeri edelleenkään.
Nöyrästi loskas Jarena kohti kevättä tarvon, kunnes illal' stagella rotsi levällään taas on.
Kun on paha mieli miettii - onko tää nyt oikee suunta, mut showt on vedettävä, tekohymyy jos ei muuta.
Aurinkolasit päähän, niin ne ei voi peilaa sieluu, eikä nähdä silmistä kun mulla meinaa kiehuu.
Kaikki tuntee apinan, mut apina ei tunne ketään. Ne tulee tsiigaa sankoin joukoin aina kun se vetää.
Liiga! mun elämä, sun viihdettä, sirkusapina tuli laittamaan jengiin liikettä.
Nakskakkoset pyörii, chrysler nielee asfalttia, nää vuodet piikovan showmiehen kasvattivat.
Ketä meitä muita on, voin nimetä jokaisen, lahja ja kirous se on vaan et miten sä otat sen.

Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.
Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.

Silti joskus tarviin suojapaikan heikkona hetkenä hetkeks, aurinkolasit toimii peittona edessä tehden.
Vähän tilaa hengittää tässä kaupungin vilinässä, ihmisten ympäröimän etsin rauhaa mun sisimmästä.

Vaik oon harvoin yksin, tuntuu yksinäiselt liian usein. Ne ei nää pintaa syvemmälle, vaikka oisin ilman kuteit.
Ne ei tunne mun paineita, ei tiedä psyykeest mitään, ei nää sielua, mut väittävät mun myyneen sitä.
Niille tää on leikkii, en oo ihminen vaan pelkkä tuote, pelkät kuoret, ja vaik se loukkaa en mä kuole.
Oma valinta, ei kai pitäs valittaa vaan keskittyy kuulee historian siipien havinaa.
Mut ajan kanssa turtuu ja kaikkeen kyllästyy, on vaikee saada kiksei mistään tai ees yllättyy.
Kuulostaa pahalta, kun sen näin kärjistää, mut siltä sen kans tuntuu, kun ei meinaa pysyy järjissään.

Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.
Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.

Jos jaksat kulkee nää neljä minsaa artistin messissä, niin ei tarvii lukee niit haastiksii lehdistä.
Onko nekään usein muuta kun sanahelinää, ei niille toimittajille kaikkee uskalla selittää.
Oon vainoharhainen, monesti pettynyt, siksi en katso aina silmiin ja olen niin estynyt.
Kuori muodostuu ja vahvistuu, mies ahdistuu, pikkuhiljaa tääl norsunluutorni valmistuu.
Ja mä istun siellä yksin, siellä päivystän, jospa joku sattuis kiipee ylös, pysyn väijyssä.
Mut tuskimpa vaan, oon kai narkissoksen sielunveli, ne väittää, että panssarilla peitän pienuuteni.
En voi sanoo koskaan tyhmii ajatuksii ostaneeni. Mä rakastan järkee, sä voit kutsuu nuoreks sokrateeksi.
Ja voin juoda myrkyn, jos se on perusteltuu, on kai tässä muutenki jo tarpeeks tullu edustettuu.

Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.
Tarviin rauhaa keskellä kaupunkii, haluun vaan laulaa rauhassa lauluni.
Mä oon mitä oon, en mitä muut olettaa, tuun sellaisena kuin olen tai en tuu ollenkaan.

Jare Henrik Tiihonen

Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.
Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.

Ich kann es dir verraten, wenn du versprichst, es niemandem zu sagen: Cheek ist kein Superheld und auch kein Skywalker.
Demütig schleiche ich als Jare Richtung Frühling, bis ich abends wieder auf der Bühne stehe.
Wenn’s mir schlecht geht, frag ich mich – ist das der richtige Weg? Aber die Shows müssen laufen, notfalls mit falschem Lächeln.
Sonnenbrille auf, damit sie nicht in die Seele spiegeln, nicht in meine Augen sehen, wenn’s in mir kocht.
Jeder kennt den Affen, aber der Affe kennt niemanden. Sie kommen scharenweise, wenn er abliefert.
Liga! Mein Leben, deine Unterhaltung, der Zirkusaffe bringt die Masse in Bewegung.
Geld rollt, der Chrysler schluckt Asphalt, diese Jahre prägten einen Showman.
Wer ist wie wir? Ich kann sie alle nennen, Segen und Fluch – es kommt drauf an, wie du’s nimmst.

Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.
Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.

Trotzdem brauch ich manchmal Schutz in schwachen Momenten, die Sonnenbrille verdeckt, was vor sich geht.
Etwas Luft zum Atmen im Großstadttrubel, umgeben von Menschen, suche ich Frieden in mir.

Auch wenn ich selten allein bin, fühl ich mich oft einsam. Sie sehen nicht unter die Oberfläche, selbst wenn ich nackt wär.
Sie kennen meinen Druck nicht, wissen nichts von meiner Psyche, sehen keine Seele, aber sagen, ich hätte sie verkauft.
Für sie ist das ein Spiel, ich bin kein Mensch, nur ein Produkt, nur die Hülle, und auch wenn’s wehtut, sterb ich nicht.
Eigene Wahl, ich sollte nicht jammern, sondern mich konzentrieren, höre das Rauschen der Flügel der Geschichte.
Mit der Zeit stumpft man ab, wird alles leid, es ist schwer, noch was zu spüren oder sich zu wundern.
Klingt hart, so zugespitzt, aber so fühlt es sich an, wenn man den Verstand verliert.

Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.
Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.

Wenn du vier Minuten im Tross eines Künstlers mithältst, musst du keine Interviews lesen.
Sind die oft mehr als Wortgeklingel? Den Journalisten kann man nicht alles erklären.
Ich bin paranoid, oft enttäuscht, darum schau ich nicht immer in die Augen und wirke blockiert.
Die Schale wächst, der Mann verzweifelt, langsam wird mein Elfenbeinturm fertig.
Und ich sitz da allein, halte Wache, falls jemand hochklettert, ich lauere.
Aber wahrscheinlich nicht, ich bin wohl Narziss’ Seelenbruder, sie sagen, mein Panzer versteckt meine Kleinheit.
Ich kauf mir keine dummen Gedanken. Ich liebe die Vernunft, nenn mich junger Sokrates.
Und ich trink das Gift, wenn’s begründet ist, ich hab sowieso schon genug repräsentiert.

Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.
Ich brauche Frieden in der Stadtmitte, ich will nur in Ruhe meine Lieder singen.
Ich bin, was ich bin, nicht das, was andere erwarten, ich komm so, wie ich bin oder gar nicht.