Lumineito - Club for Five перевод на немецкий

Lumineito

Se lumiukko joka talvi saapui
Ja aina seisoi ihan yksikseen.
Kun tuhansittain tähdet yössä hehkui
Se yksin katsoi metsän pimeyteen.

Vaan lapset huomas huolet ukon kerran,
Voi, kuinka oli käynyt kumaraan,
Niin seuraksi sen yksinäisen herran
He lumineidon päätti rakentaa.

Voi, kuinka kaunis neito syntyi siitä,
Niin mustin silmin huulin punaisin.
Jo ukko tunsi, ettei sanat riitä,
Tuo neito onhan maailman ihanin.

Vaan päivät vieri, valon valta kasvoi
Ja ukko huomas neidon kuihtuneen.
Niin heikoksi hän itsensäkin tunsi,
Jo toisen käden näki pudonneen.

Se rakkaus on kai sieluni, mi polttaa
Ja minut aivan maahan lannistaa.
Vaan kadu en, mä vaikka sulan täältä,
Kun kerran olen saanut rakastaa.

Vaan kadu en, mä vaikka sulan täältä,
Kun kerran olen saanut rakastaa.

Mut lumineito katsoi silmin suurin
Ja vedet valui hänen poskillaan.
"Nyt kevät on, ei rakkautemme kuole,
Se johtaa meidät mereen valtavaan.
Oot kohta vettä, pian muotos vaihtuu,
Mut lähelleni pääset viimeinkin.
Niin syleillen me käymme alas virtaa
Tuon suuren joen kevät kuohuihin."

"Se joki johtaa meidät halki maiden
Ja läpi vihertäväin laaksojen."
Ja jossain oottaa meri ihanainen.
Siel rauhan löytää rakkaus ikuinen.

Schneemädchen

Der Schneemann, der jeden Winter kam
Und immer ganz allein stand.
Wenn tausende Sterne in der Nacht glühten
Schaute er allein in die Dunkelheit des Waldes.

Doch die Kinder bemerkten die Sorgen des Mannes einmal,
Oh, wie gebeugt er geworden war,
So beschlossen sie, dem einsamen Herrn Gesellschaft zu leisten
Und ein Schneemädchen zu bauen.

Oh, welch schönes Mädchen daraus entstand,
Mit so schwarzen Augen und roten Lippen.
Schon fühlte der Schneemann, dass Worte nicht reichten,
Dieses Mädchen ist ja das wunderbarste der Welt.

Doch die Tage vergingen, die Macht des Lichts wuchs
Und der Schneemann bemerkte, dass das Mädchen dahinschwand.
So schwach fühlte er sich auch selbst,
Sah schon, wie seine andere Hand gefallen war.

Diese Liebe ist wohl meine Seele, die brennt
Und mich ganz zu Boden drückt.
Doch ich bereue nicht, auch wenn ich hier schmelze,
Da ich einmal lieben durfte.

Doch ich bereue nicht, auch wenn ich hier schmelze,
Da ich einmal lieben durfte.

Aber das Schneemädchen schaute mit großen Augen
Und Wasser rann über ihre Wangen.
"Jetzt ist Frühling, unsere Liebe stirbt nicht,
Sie führt uns zum gewaltigen Meer.
Du bist bald Wasser, bald wechselt deine Form,
Aber du kommst endlich in meine Nähe.
So umarmend gehen wir den Strom hinab
In die Frühlingsfluten jenes großen Flusses."

"Dieser Fluss führt uns durch Länder
Und durch grüne Täler."
Und irgendwo wartet das liebliche Meer.
Dort findet ewige Liebe Frieden.