Текст и перевод песни CMX - Ei Koskaan

Ei Koskaan

Rakkaus kovettuu ennen pitkää
Joukoksi tyhjiä sanoja
Rakkaus haalenee iltapäivään
Tulee täyteen pieniä reikiä
Rakkaus kävelee kaupan takaa
Täydet muovipussit kourissaan
Rakkaus raahaa imuria
Yli kuluneiden kynnysten
Minä katson syvään kuiluun
Toiveiden jakojäännöksiin
Nahkoihin muistojen hallin seinällä

Joskus muistan tietäväni
Että elämään keksitty on tuhat lääkettä

Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei saa - mitään tekemättömäksi saa

Maiden yllä leijuu sumu
Mustahaukka lentää sisällä sen
Valo iskee pilareina
Penkereisiin tuhannen värisiin
Kaukaisuuden kainalossa
Yksinäinen vuori kohoaa
Sen rinteillä matkalainen
Jää hetkeksi lepäämään
Minä katson vuoren seinään
Toiveiden toiseen potenssiin
Eläimiin vuoripuron äärellä

Joskus muistan tietäväni
Että elämään keksitty on tuhat lääkettä

Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei saa - mitään tekemättömäksi saa

Joskus muistan tietäväni
Että elämään keksitty on tuhat lääkettä

Ne kuulee kun kutsun
Ne saapuu kun huudan
Ne kuulee kun kutsun
Ne saapuu kun huudan
Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei koskaan, ei koskaan
Ei milloinkaan, koskaan
Ei saa - mitään tekemättömäksi saa

Never Ever

Love grows hard before long
To a bunch of empty words
Love fades to the afternoon
Gets full of little holes
Love walks behind the store
Full plastic bags in its hands
Love is dragging the vacuum cleaner
Over the worn out thresholds
I look deeply into the abyss
Into the remainders of the division of hopes
Into the leathers of the memory hall on the wall

Sometimes I remember knowing
That a thousand medicines have been invented for life

Never ever
Never ever
Never ever
Never ever
Nothing can be undone

A fog floats above the lands
A buzzard flies inside it
Light strikes as pillars
Into the thousand-colored embankments
In the bosom of the distance
A solitary mountain rises
On its slopes a traveler
Stops to rest for a while
I look at the mountain wall
Into the second power of hopes
Into the animals by the mountain stream

Sometimes I remember knowing
That a thousand medicines have been invented for life

Never ever
Never ever
Never ever
Never ever
Never ever
Never ever
Never ever
Never ever
Nothing can be undone

Sometimes I remember knowing
That a thousand medicines have been invented for life

They hear me when I call
They arrive when I shout
They hear me when I call
They arrive when I shout
Never ever
Never ever
Never ever
Never ever
Nothing can be undone