Kain - CMX перевод на немецкий

Kain

Pohjoinen puhaltaa, riisuu mielen vaatteistaan
Ja epäonnen sirpaleista peili liimataan
Se siellä palelee, sinun mykkä kuvasi
Se todistaja totisena
Kaiken jälleen kerran turhan pantiks toteaa

Ja teitpä minkä teit viiltää viima vastaan
Ihmishahmot jäätynyttä tulta sylkee vatsastaan
Kun käsin avatuin tahtoo, toivoo parastaan
Ja viimein erään aamun tullen
Saapuu eteen portin joka johtaa tyhjyyteen

Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää

Vaan mitä tahto on, mitä toivomukset
Vai salaisuusko, taikuus, laittaa sinut liikkumaan
Ketä kuuntelet, jos ketään lasta tämän maailman
On oikeutesi julmaa, kylmät silmäsi ne katseen
Kesken lennon pysäyttää

Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää

Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy
Ei veden kalvo heijasta kuin pimeää
Ja hahmo, joka rantaa kulkee yksin kylmissään
Yksin kulkee, yksin sinne jää

Sinuun me turvaamme, kiusatut sielut
Itsemme kiusaamat todistajat
Sinuun me turvaamme, nimeesi aina
Vannomme julmuuden puolustajat

Kain

Der Norden weht, entkleidet den Geist seiner Kleider
Und aus den Scherben des Unglücks wird ein Spiegel geklebt
Es friert dort, dein stummes Bild
Es, der ernste Zeuge
Erklärt alles wieder einmal als vergeblich.

Und was du auch tust, der schneidende Wind schneidet dagegen
Menschengestalten speien gefrorenes Feuer aus ihrem Bauch
Wenn man mit offenen Händen will, das Beste hofft
Und schließlich, als ein Morgen kommt,
Gelangt man vor ein Tor, das in die Leere führt.

Nichts fließt, alles erstarrt
Die Wasseroberfläche spiegelt nur Dunkelheit wider
Und die Gestalt, die allein am Ufer geht in der Kälte
Geht allein, bleibt allein dort zurück.

Doch was ist der Wille, was sind die Wünsche
Oder ist es ein Geheimnis, Magie, die dich in Bewegung setzt
Wem hörst du zu, wenn irgendeinem Kind dieser Welt?
Dein Urteil ist grausam, deine kalten Augen, sie fangen den Blick
Mitten im Flug auf.

Nichts fließt, alles erstarrt
Die Wasseroberfläche spiegelt nur Dunkelheit wider
Und die Gestalt, die allein am Ufer geht in der Kälte
Geht allein, bleibt allein dort zurück.

Nichts fließt, alles erstarrt
Die Wasseroberfläche spiegelt nur Dunkelheit wider
Und die Gestalt, die allein am Ufer geht in der Kälte
Geht allein, bleibt allein dort zurück.

Auf dich vertrauen wir, gequälte Seelen
Von uns selbst gequälte Zeugen
Auf dich vertrauen wir, auf deinen Namen immer
Schwören wir, die Verteidiger der Grausamkeit.