Текст и перевод песни CMX - Punainen Komentaja

Punainen Komentaja

On laivamme pimeydestä tehty
Se pilkkaa luonnon lakeja
Touvein ja köysin ja takiloin, purjein
Se seilaa tyhjyyden aaltoja
Kansillaan punainen miehistö, tumma
Kuin verellä maalattu olisi
Viittojen, huppujen purppuran lomasta
Tuikkivat tummina hopeasilmät

Ja vanhin on kaikista Maltan Hiram
Komentaja punainen, hän
Tuntee Schwartzschildin kehien salat
Ja neutronitähdet ja kefeidit
Hänen reittejään matkaamme salatuita
Kuin haamuina avaruuksien
Me iskemme syvään pian kadoten taas
Joskus pelkokin meitä kavahtaa

Vaan toiset kun päivästään lepäävät
Istuu päällikkö yksin ja vaiti
Hän muistaa kaikki vuotensa
Ja surunsa, kaukaisen rakkaansa
Sulkee luomettomat silmänsä
Avaa komposiittinyrkkinsä
Ja pientä valkeaa kiveä
Hän hieroo ja hymyilee hiljaa

Ja vanhin on kaikista Maltan Hiram
Komentaja punainen, hän
Tuntee Schwartzschildin kehien salat
Ja neutronitähdet ja kefeidit
Hänen reittejään matkaamme salatuita
Kuin haamuina avaruuksien
Me iskemme syvään pian kadoten taas
Joskus pelkokin meitä kavahtaa

The Red Commander

Our ship is constructed of darkness
It mocks the laws of nature
With ropes and cables and rigging, and sails
It sails through the waves of the void
Upon its decks a red crew, dark
As if painted with blood
From the void of its purple cloaks and hoods
Glittering silver eyes, dark

And the oldest of them all is Hiram of Malta
The Red Commander, he
He knows the secrets of the Schwarzschild circles
And neutron stars and Cepheids
In secret we travel along his paths
Like phantoms of space
We strike deep and then quickly vanish again
Sometimes even fear shudders at us

But while others take rest from their day
The captain sits alone and silent
He remembers all his years
And his sorrow, his distant love
He closes his sleepless eyes
He opens his composite fist
And a small, white stone
He strokes and smiles silently

And the oldest of them all is Hiram of Malta
The Red Commander, he
He knows the secrets of the Schwarzschild circles
And neutron stars and Cepheids
In secret we travel along his paths
Like phantoms of space
We strike deep and then quickly vanish again
Sometimes even fear shudders at us