Текст и перевод песни CMX - Quanta

Quanta

"Thanatos-6, soinen maasto
Pudotuslaivue seitsemänviisi
Ilmoittautuu, vahvuus kahdeksan
Tehtäväparametrit selvät"

"Myrsky on nousussa, kolme on kateissa
Moottorit käyvät jo varavirtaa
Rotkoon jätetty haavoittuneet
Ja kaarti ei antaudu milloinkaan!"

Kuoleman portista valoon!
Uhrausten tietä voittoon!
Niin kaikuvat korvissamme
Paraatikenttien huudot vielä
Vääntyneet ja tukahtuneet
Kutsuhuudot tyhjyyteen
Koristen ja läähättäen
Signaalia hiipuvaa

Katsoin taivaalle kerran läpi taistelun savun
Läpi magneettikenttien häiriöiden
Yli radioliikenteen käskyjen, huutojen
Haavojen tuskan ja väsymyksen
Katsoin taivaalle hetken ja ymmärsin melkein
Kun laivojen fuusiopolttimet leiskui
Ja ympäri tuhannet hämärän hahmot
Vain pisteinä taktisen näytön näin
Siis sekunti vielä ja muistaisin sen
Miksi meidät on tehty, miten tänne on tultu
Vaan sekunti keskellä taistelun pauhun
On pieni ja mahdoton ylellisyys
Minun otsaani iskeytyi tyhjyyden yöstä
Sen liekkien keskeltä EMP
Ja vaivuin pukuni sisällä koomaan
Kunnes heräsin jossakin toisaalla

Kerran jäätyy kaikki aine
Pimeys ottaa omakseen
Joka hiukkashitusen
Ja entropia lakaisee
Peilin tyhjäks fotoneista
Muistoista ja tallenteista
Avaruus on tyhjä taulu, aika loputon

Quanta

"Thanatos-6, the terrain resounds
Drop fleet seven-five
Attending, strength eight
Mission parameters are clear"

"The storm is rising, three are missing
The engines are already running on emergency power
The wounded were left in the ravine
And the legion will never surrender!"

From the gate of death into the light!
Along the path of sacrifice to victory!
Thus they echo in our ears still
The cries of the parade squares
Twisted and suffocated
Call outs into the void
Decorating and panting
The fading signal

I looked up at the sky once through battle smoke
Through the magnetic field interferences
Beyond the commands, the cries, of the radio traffic
The agony of the wounds and fatigue
I looked up at the sky for a moment and almost understood
As the ships' fusion thrusters blazed
And all around thousands of obscure figures
I saw as mere points on the tactical display
So one second more and I would remember it
Why we were made, how we got here
But one second in the midst of battle's uproar
Is a small and impossible luxury
The night of emptiness struck my forehead from within the void
Its flames the EMP
And in my suit I fell into a coma
Until I awakened somewhere else

Once all matter freezes
Darkness will take its own
Every little particle
And entropy will sweep
The mirror clear of photons
Of memories and recordings
Space is an empty canvas, time is infinite