Текст и перевод песни CMX - Sanansaattaja

Sanansaattaja

Mitä ennen olin joskus, kerran, kautta aikojen
Läpi pettymysten metsäin sama, melkein ikuinen
Nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut
Puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan

Lähemmäksi salaisuutta, lähemmäksi totuutta
Lähemmäksi maailmalta salattua sydäntä
Luulin tekeväni matkaa avainnippu kädessäni
Väärät oli avaimet ja portti toisaalla

Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa
Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää
Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään
Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään

Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelmättömin
Pinnistelen raunioilla, vettä jos vain löytäisin
Hengen, jonka tiedän, luotan, yhä jossain elävän
Kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta

Ihoon oli kirjoitettu näkymätön raamattu
Lukea en osaa, enkä tulkita sen merkintöjä
Joku ehkä kulkenut on loppuun polun toivion
Risteyksiin ripotellut laulut, jotka totta on

Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa
Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää
Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään
Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään

Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa
Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää
Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään
Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään

Messenger

What I once was, once, over the ages
Through the forest of disappointments the same, almost eternal
Now gone, blown away and scattered to the winds
Compressed into a void, cracked and gone

Closer to the secret, closer to the truth
Closer to the heart of the world
I thought I was traveling with a bunch of keys in my hand
The keys were wrong and the gate elsewhere

Yet I don't know how, I can't give up yet
Searching, longing, is enough to sustain
In a blizzard when particle winds carry their hurricane lantern
Once briefly feels a strange closeness within

On a plain, some, with barren thoughts
I struggle in the ruins, if only I could find water
The spirit, which I know, which I trust still lives somewhere
A mirage, even, to which I flee for safety

An invisible bible was written on my skin
I can't read, or interpret its markings
Someone may have walked to the end of the path of hope
Scattered songs at junctions, which are true

Yet I don't know how, I can't give up yet
Searching, longing, is enough to sustain
In a blizzard when particle winds carry their hurricane lantern
Once briefly feels a strange closeness within

Yet I don't know how, I can't give up yet
Searching, longing, is enough to sustain
In a blizzard when particle winds carry their hurricane lantern
Once briefly feels a strange closeness within