Текст и перевод песни CMX - Sanansaattaja

Sanansaattaja

Mitä ennen olin joskus, kerran, kautta aikojen
Läpi pettymysten metsäin sama, melkein ikuinen
Nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut
Puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan

Lähemmäksi salaisuutta, lähemmäksi totuutta
Lähemmäksi maailmalta salattua sydäntä
Luulin tekeväni matkaa avainnippu kädessäni
Väärät oli avaimet ja portti toisaalla

Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa
Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää
Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään
Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään

Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelmättömin
Pinnistelen raunioilla, vettä jos vain löytäisin
Hengen, jonka tiedän, luotan, yhä jossain elävän
Kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta

Ihoon oli kirjoitettu näkymätön raamattu
Lukea en osaa, enkä tulkita sen merkintöjä
Joku ehkä kulkenut on loppuun polun toivion
Risteyksiin ripotellut laulut, jotka totta on

Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa
Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää
Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään
Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään

Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa
Etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää
Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään
Kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään

Le messager

Que suis-je devenu, autrefois, un jour, à travers les âges
À travers les forêts de déceptions, le même, presque éternel
Maintenant, c'est parti, s'est effondré et s'est envolé dans le vent
Serré dans le vide, s'est dégradé et s'est envolé

Plus près du secret, plus près de la vérité
Plus près du cœur caché au monde
Je pensais faire un voyage avec un trousseau de clés dans ma main
Les clés étaient fausses et la porte était ailleurs

Pourtant, je ne sais pas, je n'ose pas encore abandonner
La recherche, le désir, me suffit pour me nourrir
Alors que les vents de poussière portent leur lanterne tempête
Un jour, on ressent un instant la proximité d'un étranger en soi

Sur la plaine, quelque part, avec des pensées infructueuses
Je lutte dans les ruines, si seulement je pouvais trouver de l'eau
L'esprit que je connais, que je crois, vivant encore quelque part
Une vision, au moins, vers laquelle je peux me réfugier

Une Bible invisible était écrite sur ma peau
Je ne sais pas lire, ni interpréter ses inscriptions
Quelqu'un a peut-être parcouru le chemin de l'espoir jusqu'au bout
Il a semé des chansons aux carrefours, des chansons qui sont vraies

Pourtant, je ne sais pas, je n'ose pas encore abandonner
La recherche, le désir, me suffit pour me nourrir
Alors que les vents de poussière portent leur lanterne tempête
Un jour, on ressent un instant la proximité d'un étranger en soi

Pourtant, je ne sais pas, je n'ose pas encore abandonner
La recherche, le désir, me suffit pour me nourrir
Alors que les vents de poussière portent leur lanterne tempête
Un jour, on ressent un instant la proximité d'un étranger en soi