Текст и перевод песни CMX - Silmien Takana

Silmien Takana

Virtaa joki yli nukahtaneen maan
Virtaa, laulaa jäätynyttä lauluaan
Ja kaislat huojuu talven aurinkoon
Sielut täällä eläneitten huokaa kuutamoon

Tunnen tien, se on kuin tuttu unista
Jota kulkee, eikä sitä tietä kukaan tunnista
Raivo ääneen kahlittuna tilaisuutta odottaa
Pakahtunut kello muinoin murtunut

Silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama
Silmien takana on kaukana kuin pilvien takana
Silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama
Silmien takana on kaukana kuin kuu

Ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä
Kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden
Ja vuodet melun, kiihkon, kurjuuden
Ihmisten hahmot puusta leikatut

Mistä kaikki sanat tulevat
Hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon
Kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää
Käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä

Silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama
Silmien takana on kaukana kuin pilvien takana
Silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama
Silmien takana on kaukana kuin pilvien takana

Silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama
Silmien takana on kaukana kuin pilvien takana
Silmien takana on kaukana kuin kaukaisin satama
Silmien takana on kaukana kuin kuu

Katkeaa minuus kuiva oksa, lehdetön
Näkee unta elämästään, kävelee ja kävelee
Kellot uinuu iltaan, ranta haipuu, puista pakenee
Vapauden lintu tunteeton

Silmien Takana

A river flows over a sleeping land
Flows, singing its frozen song
And the reeds sway in the winter sun
The spirits of those who lived here sigh in the moonlight

I know the way, it's like a familiar dream
Which you follow, and no one recognizes it
Rage chained to noise awaits an opportunity
A broken bell once broken

Behind the eyes is far away like the furthest harbor
Behind the eyes is far away like behind the clouds
Behind the eyes is far away like the furthest harbor
Behind the eyes is far, far away like the moon

Nothing sadder on these shores
Than my lonely arguments with madness
And years of noise, excitement, misery
Human figures carved out of wood

Where do all the words come from?
From moment to moment like an endless spring
Everything returns to its beginning and the explanations remain
A snake, paralyzed by the stigma, gnaws at its tail

Behind the eyes is far away like the furthest harbor
Behind the eyes is far away like behind the clouds
Behind the eyes is far away like the furthest harbor
Behind the eyes is far, far away like behind the clouds

Behind the eyes is far away like the furthest harbor
Behind the eyes is far away like behind the clouds
Behind the eyes is far away like the furthest harbor
Behind the eyes is far, far away like the moon

My individuality, a dry, leafless branch, breaks off
Dreams of its life, walks and walks
The clocks sleep into the evening, the shore fades, flees the trees
The bird of freedom is emotionless