Syysmyrkkylilja - CMX перевод на немецкий

Syysmyrkkylilja

Autereen hetkenä tehtaiden lomassa
Istumme katsoen varjojen tansseja
Samoja satuja kaikille kerrotaan
Jotta ei yksikään loukkaisi jalkojaan
Kätesi haluaa koskettaa kaikkea
Selvittää itsensä, hallita kaaosta
Tähti, vain yksi, se kajastaa korkeella
Sinnekin kerran on päästävä

Ne, jotka elävät ikuisesti
Ja ne, jotka syntyvät uudestaan
Ne, jotka syntyvät ikuiseksi
Ja ne, jotka elävät hetken vaan

Samettipinnalla timanttineuloina
Kiiltävät koneet ne samoaa taivaita
Päivä on viimeinen, hetki on myöhäinen
Kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa
Istumme nurmella, pensaiden kukkia
Leijailee tuulessa hentona lumena
Pian on hämärää, maailma hiillosta
Hävitys puhaltaa muistomme tiehensä

Ne, jotka elävät ikuisesti
Ja ne, jotka syntyvät uudestaan
Ne, jotka syntyvät ikuiseksi
Ja ne, jotka elävät hetken vaan

Piirretyt elämänpiirimme rajat
On vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon
Ilta on hellä ja totuus on raskasta
Pian on mentävä kauaksi niin
Kasvojen välillä avaruus kaareutuu
Aika on harha tai erehdys, oikku
Halua, tarvitse, pyydä tai vaadi
Vain parhaansa tehdä voi jokainen

Ne, jotka elävät ikuisesti
Ja ne, jotka syntyvät uudestaan
Ne, jotka syntyvät ikuiseksi
Ja ne, jotka elävät hetken vaan

Herbstzeitlose

Im dunstigen Moment zwischen den Fabriken
Sitzen wir und schauen den Tanz der Schatten
Dieselben Märchen werden allen erzählt
Damit sich auch nicht einer die Füße verletzt
Deine Hand will alles berühren
Sich selbst ergründen, das Chaos beherrschen
Ein Stern, nur einer, er schimmert in der Höhe
Auch dorthin müssen wir einst gelangen

Die, die ewig leben
Und die, die wiedergeboren werden
Die, die zur Ewigkeit geboren werden
Und die, die nur einen Augenblick leben

Auf samter Oberfläche wie Diamantnadeln
Glänzen die Maschinen, sie durchstreifen die Himmel
Der Tag ist der letzte, der Moment ist spät
Ein goldener Abend wie auf einem alten Bild
Wir sitzen im Gras, Blüten der Sträucher
Schweben im Wind wie zarter Schnee
Bald dämmert es, die Welt ist Glut
Die Zerstörung verweht unsere Erinnerungen

Die, die ewig leben
Und die, die wiedergeboren werden
Die, die zur Ewigkeit geboren werden
Und die, die nur einen Augenblick leben

Die gezeichneten Grenzen unserer Lebenskreise
Sind mit starken Farben im Gerüst unseres Geistes
Der Abend ist sanft und die Wahrheit ist schwer
Bald müssen wir weit fort
Zwischen den Gesichtern wölbt sich der Weltraum
Die Zeit ist eine Illusion oder ein Irrtum, eine Laune
Wünsche, brauche, bitte oder fordere
Nur sein Bestes kann jeder tun

Die, die ewig leben
Und die, die wiedergeboren werden
Die, die zur Ewigkeit geboren werden
Und die, die nur einen Augenblick leben