Taivaanääreläiset - CMX перевод на немецкий

Taivaanääreläiset

Kun olit sanonut mitä sanoit
Kuulin tuhannen oven
Varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan
Kun olit sanonut mitä sanoit
Näin risteytyväin teiden mutkiin
Lakastuvan tuhannen tienviitan

Ja räpäytit vain silmiäsi
Katsoit hetken muualle
Kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat

Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut
Riittäköön rakkaus vain aamuun
Sulkekoon kuolema pettäjäin suut
En usko rakkauden haamuun, kalpeaan

Kun olit sanonut mitä sanoit
Minun sisälläni kuoli joku lapsi
Joka uskoi loputtomaan maailmaan
Kun olit sanonut mitä sanoit
Olin vapaa tänne kulkemaan
Missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään

Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi
Ja otsallesi kuutamosta sirpale
Siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi
Ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden

Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut
Riittäköön rakkaus vain aamuun
Sulkekoon kuolema pettäjäin suut
En usko rakkauden haamuun, kalpeaan

Die am Himmelsrand

Als du gesagt hattest, was du sagtest
Hörte ich tausend Türen
Sich auf schattigen Gängen unaufhaltsam schließen
Als du gesagt hattest, was du sagtest
Sah ich in den Biegungen sich kreuzender Wege
Tausend Wegweiser welken

Und du blinzeltest nur
Blicktest einen Moment woanders hin
Während Generationen starben und Städte einstürzten

Mögen die Tage weichen und die Monde erbleichen
Möge die Liebe nur bis zum Morgen reichen
Möge der Tod den Mund der Verräter verschließen
Ich glaube nicht an das Gespenst der Liebe, das bleiche

Als du gesagt hattest, was du sagtest
Starb in mir irgendein Kind
Das an eine endlose Welt glaubte
Als du gesagt hattest, was du sagtest
War ich frei, hier zu wandern
Wo jeder mit seinem Schicksal allein ist

Von jenem Tag blieb ein Stück zerfallenden Himmels in deiner Kehle
Und auf deiner Stirn vom Mondlicht ein Splitter
Von jenem Tag blieb eine meer-dunkle Welle in deinen Augenwinkeln
Und ein Windnest als Wohnung für die Kälte

Mögen die Tage weichen und die Monde erbleichen
Möge die Liebe nur bis zum Morgen reichen
Möge der Tod den Mund der Verräter verschließen
Ich glaube nicht an das Gespenst der Liebe, das bleiche