Текст и перевод песни CMX - Tuulenkosija

Tuulenkosija

Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla
Huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta
Tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita
Jotka ei oo niskojansa nöyryyttäneet maailmalla
Ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan
Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä
Senkin ne tahtovat omistaa

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot
Jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa
Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika
On jää niin mustaa yllä syvyyksien
Joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan
Sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan
Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä
Senkin ne tahtovat omistaa

Windcaller

In my mind I stand alone, upon the mountain's crest
Crying out like a prophet, a curse upon the rest
Calling down the winds of heaven, to banish every dread

But my pages are exhausted, and my visions full of things
Whose necks have never bowed before the world
They seek to take me captive, to bear me far away

I walk, though I do not move, the depths have set me free
Though questions call with a deafening plea
I walk, though I do not move, the depths have set me free
Though questions call with a deafening plea

They do not see that man has only his life
And that they seek to own

Now is the time to see those faces once again
Who thought they'd buried them, beneath a veil of smoke
Dreams never leave us be, though we may try to cloak

I leave the night behind, for now the time has come
The ice is black above the depths below
Whose boundless, tender arms
Have held so many pilgrims, long ago

I walk, though I do not move, the depths have set me free
Though questions call with a deafening plea
I walk, though I do not move, the depths have set me free
Though questions call with a deafening plea

They do not see that man has only his life
And that they seek to own