Текст и перевод песни Edorf - Sama pelko

Sama pelko

Syvänteen reunalla, missä jalat ei yllä pohjaan
Me tuijotetaan maailmassa ammottavaa tyhjää kohtaa.
Maailmankaikkeuden yllä hohtaa, kylmää hohkaa, sisällä kaikki paha ja hyvä kohtaa.
Jokin loputon ikävä elää meissä, liian pitkään levänneissä ja myöhään heränneissä.
Tunnetaan selittämätöntä kaipuuta johonkin suurempaan, huudetaan avaruuden taa toivoen että edes siellä kuunnellaan.
Mielet vajoaa aamuyön tunnelmaan, elämäähän tämä kaikki vain on, ei sen kummempaa.
Omia teitä samaa matkaa hetki kuljetaan ja minun salaisuuteni sinun sisällesi suljetaan.
Saatan hetken sinua selässä kantaa kun nuoralla tanssitaan ohutta elämän lankaa, jota hankaa poikki ahnaat terävät hampaat vaahtopäiden vyöryessä etäällä rantaan.

Nään silmissäsi saman pelon, jonka tunnen itsekin.
Se kammottaa ja kiehtoo, verkkoonsa kietoo.
Ei tarkoitusta, yksi lohtu sittenkin, kaikki on yhtä ja samat surut kohtaa jokainen.

Läpi ajan kulkee ihmisissä samat tunteet, maailma lukee julki salatut sanat ja puheet.
Sivuilleen tarrautuneet ajatukset sammaltuneet, ikivanhat unet unohdukseen hautautuneet.
Teillään harhailevat varjot nojaa toisiinsa, etsien muista lisäystä omiin voimiinsa, kädet käsissä ikuisuuksia välissä jakamassa aikaa joka on aina vähissä.
Tuo mulle tarina maailman ääristä, kerro tuulen tummista ja taivaan väristä, sen kantta koristavista vieraista tähdistä ja yösydännä kaikuvista villipetojen äänistä.
Tyhjä avaruus on pohja mille rakennat, ei muita rajoitteita kuin ne jotka itse asetat.
Kaikki päättyy lopulta, palaa tomuun ja tuhkaan, silti ei pieninkään elonhetki joudu hukkaan.

Nään silmissäsi saman pelon, jonka tunnen itsekin.
Se kammottaa ja kiehtoo, verkkoonsa kietoo.
Ei tarkoitusta, yksi lohtu sittenkin.
Kaikki on yhtä, ja samat surut kohtaa jokainen.

Maailmankaikkeuden jatkuva liike meitä keinuttaa.
Viimein saa hetkeksi laantua kiire, mikä ei ole tässä ja nyt saa odottaa.
Ilmassa kiirivien kuiskausten kuoro, uneen tuudittaa.
Mieti en murheitani nyt, myöhemmin olkoon niiden vuoro.
Hetken ajan ymmärrän mitä kaikki tarkoittaa.

Same Fear

On the edge of the abyss, where my feet don't reach the bottom
We stare into the gaping void in the world.
The universe shines above, a cold shine, inside all the bad and good meet.
Some endless longing lives in us, in those who have rested too long and awakened too late.
We feel an inexplicable yearning for something bigger, we shout behind the space, hoping that even there, someone will hear.
The mind sinks into the atmosphere of dawn, this is all there is to life, nothing more.
Our own paths, the same journey for a while, and my secret is locked inside you.
I may carry you on my back for a moment as we dance on a tightrope of life's thin thread, which is being rubbed by greedy sharp teeth as the waves of whitecaps roll in the distance to the shore.

I see in your eyes the same fear that I feel.
It terrifies and fascinates, it wraps us in its web.
No purpose, but one comfort after all, everything is the same, and everyone faces the same sorrows.

Through time, the same feelings run through people, the world reads aloud the secret words and speeches.
Thoughts clinging to the sides are mossy, ancient dreams buried in oblivion.
Wandering shadows lean on each other, seeking from others an addition to their own strength, hands in hands, eternities in between, sharing time that is always in short supply.
Bring me a story from the ends of the world, tell me about the dark winds and the colours of the sky, about the strange stars that adorn its cover, and the sounds of wild animals echoing in the night heart.
Empty space is the foundation on which you build, no other limitations than those you set yourself.
Everything ends eventually, returns to dust and ashes, yet not the smallest moment of life should be wasted.

I see in your eyes the same fear that I feel.
It terrifies and fascinates, it wraps us in its web.
No purpose, but one comfort after all.
Everything is the same, and everyone faces the same sorrows.

The constant motion of the universe rocks us.
Finally, the rush that isn't here and now gets to wait for a while.
The chorus of whispers in the air lulls us to sleep.
Don't worry about me now, it will be their turn later.
For a moment I understand what it all means.