Ääretön aava ympärilläin - Eino Grön перевод на немецкий

Ääretön aava ympärilläin

Lapsena kauneimmat lauluni kuulin,
Mulle kun tuuli soi saariston.
Unhoittuneen tuon kaiken jo luulin,
Mutta se sielussain sittenkin on.
Rinnassain läikähtää tunne kuin ennen,
Kun mä käyn synnyinseutua päin.
Muuttuneeni vaikka uskoin vuosien mennen,
Estää en voi kyyneltäin.

Ääretön aava on ympärilläin,
Ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
Kunhan olla vain vois
Synnyinsaarensa arvoinen.

Kallioon juurtunut mänty niin väärä
Miljoonan nähnyt on tuulispään.
Kymmenten vuotten jälkeen se jäärä
Siirtynyt ei ole senttiäkään.
Sellainen myöskin on ihmisen muoto,
Luonteen kun määrää ankara maa.
Taipuu, muttei taitu kovin helposti ruoto,
Syysmyrsky vaik' tuivertaa.

Ääretön aava on ympärilläin,
Ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
Kunhan olla vain vois
Synnyinsaarensa arvoinen.

Nyt, kuten lapsena, alla mä tuulen
Leijani pilviin näin lennätän.
Auringonlaskun aikaan taas kuulen
Kappelin kellojen helkähtävän.
Ennenkuin pimeä ehtii, niin rantaan
Palaavat paatit kalastajain.
Viimeisenä maininkina saapua santaan
Tahtoisin aatoksissain.

Ääretön aava on ympärilläin,
Ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
Kunhan olla vain vois
Synnyinsaarensa arvoinen.

Unendliche Weite um mich herum

Als Kind hörte ich meine schönsten Lieder,
Als der Wind mir die Klänge des Archipels brachte.
Ich glaubte, all das vergessen zu haben,
Aber es ist doch noch in meiner Seele.
In meiner Brust wallt ein Gefühl wie einst auf,
Wenn ich mich meiner Heimat nähere.
Obwohl ich glaubte, mich verändert zu haben,
Kann ich meine Tränen nicht zurückhalten.

Unendliche Weite ist um mich herum,
Endlich verstehe ich es in meinem Herzen:
Alles andere wäre umsonst,
Wenn ich nur
Meiner Geburtsinsel würdig sein könnte.

Die schiefe Kiefer, verwurzelt im Fels,
Hat Millionen von Stürmen gesehen.
Auch nach Jahrzehnten, diese Alte,
Hat sich keinen Zentimeter bewegt.
So ist auch die Gestalt des Menschen,
Wenn der Charakter vom rauen Land bestimmt wird.
Der Stamm beugt sich, aber bricht nicht so leicht,
Auch wenn der Herbststurm tobt.

Unendliche Weite ist um mich herum,
Endlich verstehe ich es in meinem Herzen:
Alles andere wäre umsonst,
Wenn ich nur
Meiner Geburtsinsel würdig sein könnte.

Jetzt, wie als Kind, lasse ich meinen Drachen
Unter dem Wind in die Wolken steigen.
Zur Zeit des Sonnenuntergangs höre ich wieder
Das Läuten der Kapellenglocken.
Bevor die Dunkelheit hereinbricht, kehren zum Ufer
Die Boote der Fischer zurück.
Als letzte Welle, die den Sand erreicht,
Möchte ich in meinen Gedanken ankommen.

Unendliche Weite ist um mich herum,
Endlich verstehe ich es in meinem Herzen:
Alles andere wäre umsonst,
Wenn ich nur
Meiner Geburtsinsel würdig sein könnte.