Текст и перевод песни Eino Grön - Ääretön aava ympärilläin

Ääretön aava ympärilläin

Lapsena kauneimmat lauluni kuulin,
Mulle kun tuuli soi saariston.
Unhoittuneen tuon kaiken jo luulin,
Mutta se sielussain sittenkin on.
Rinnassain läikähtää tunne kuin ennen,
Kun mä käyn synnyinseutua päin.
Muuttuneeni vaikka uskoin vuosien mennen,
Estää en voi kyyneltäin.

Ääretön aava on ympärilläin,
Ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
Kunhan olla vain vois
Synnyinsaarensa arvoinen.

Kallioon juurtunut mänty niin väärä
Miljoonan nähnyt on tuulispään.
Kymmenten vuotten jälkeen se jäärä
Siirtynyt ei ole senttiäkään.
Sellainen myöskin on ihmisen muoto,
Luonteen kun määrää ankara maa.
Taipuu, muttei taitu kovin helposti ruoto,
Syysmyrsky vaik' tuivertaa.

Ääretön aava on ympärilläin,
Ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
Kunhan olla vain vois
Synnyinsaarensa arvoinen.

Nyt, kuten lapsena, alla mä tuulen
Leijani pilviin näin lennätän.
Auringonlaskun aikaan taas kuulen
Kappelin kellojen helkähtävän.
Ennenkuin pimeä ehtii, niin rantaan
Palaavat paatit kalastajain.
Viimeisenä maininkina saapua santaan
Tahtoisin aatoksissain.

Ääretön aava on ympärilläin,
Ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
Kunhan olla vain vois
Synnyinsaarensa arvoinen.

Endless Expanse Surrounding Me

As a child, I heard my most beautiful songs,
When the wind played for me in the archipelago.
I had thought I had forgotten all that,
But it has always been in my soul.
My heart leaps with a feeling like before,
When I visit my birthplace.
Though I believed I had changed over the years,
I cannot hold back my tears.

Endless expanse is all around me,
I finally understand in my heart:
Everything else is in vain,
As long as I may be
Worthy of my native island.

The pine tree rooted in the rock is so stubborn
It has seen millions of capricious winds.
After dozens of years, that mule
Has not budged an inch.
Such is also the form of man,
When his character is shaped by a harsh land.
It bends, but does not break easily,
Even when the autumn storm howls.

Endless expanse is all around me,
I finally understand in my heart:
Everything else is in vain,
As long as I may be
Worthy of my native island.

Now, like in my childhood, I fly
My kite into the clouds, below the wind.
At sunset, I hear again
The chapel bells tolling.
Before darkness falls, boats return
To the shore, where fishermen dwell.
I wish to arrive on the sand
As the last ripple of a wave.

Endless expanse is all around me,
I finally understand in my heart:
Everything else is in vain,
As long as I may be
Worthy of my native island.