Vapaa - Erin перевод на немецкий

Vapaa

Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

Frei

Ich hab genug von diesen Kräften,
Die mein Leben steuern und kontrollieren.
Die mich mitreißen und mich in sich verlieben lassen.
Ich weiß nicht, ob es falsch war,
Doch ich weigerte mich zu sterben.
Denn so wäre es gekommen,
Wär ich in der Vergangenheit geblieben.

Jemand hielt mich fest,
Es war so unerträglich stark.
Und es wollte mich nicht loslassen.
Fast wie Fleisch und Blut,
Größer als Berge und das Meer,
So wuchs es in meinem Kopf.

Ich erwarte keine Überraschung,
Ich halte nicht den Atem an.
Ich will das alles hinter mir lassen.
Diese Flucht von mir ist bis zum Ende gelaufen.
Ich bin nicht mutig,
Und auch nicht unsterblich.
Doch ich weiß nur eines,
Was mein Herz schon lange wusste.
Diese Flucht von mir ist bis zum Ende gelaufen.

Ich will meine Angst nicht spüren.
Obwohl ich fürchte, es lässt mich nicht los.
Doch ich glaube, der Mensch wird dadurch stärker.
Ich lasse es sterben,
Gebe ihm keinen Raum mehr zum Atmen.
Ich schulde ihm nichts mehr, nicht einen Funken.

Ich baue mein Zuhause allein,
Ich heile mich selbst, ganz allein.
Und zwinge mich, mich zusammenzureißen,
Ich bin nicht das elende Wrack,
Dessen Herz ausgesaugt wurde.
Ich baue ihm kein Zimmer in meinem Heim.

Ich erwarte keine Überraschung,
Ich halte nicht den Atem an.
Ich will das alles hinter mir lassen.
Diese Flucht von mir ist bis zum Ende gelaufen.
Ich bin nicht mutig,
Und auch nicht unsterblich.
Doch ich weiß nur eines,
Was mein Herz schon lange wusste.
Diese Flucht von mir ist bis zum Ende gelaufen.

Ich entschied zu rennen,
Weil ich dachte, ich könnte nichts anderes.
Ich erkenne mich nicht mehr in dieser Person,
Dieser Mensch blieb in einer vergangenen Zeit.

Ich erwarte keine Überraschung,
Ich halte nicht den Atem an.
Ich will das alles hinter mir lassen.
Diese Flucht von mir ist bis zum Ende gelaufen.
Ich bin nicht mutig,
Und auch nicht unsterblich.
Doch ich weiß nur eines,
Was mein Herz schon lange wusste.
Diese Flucht von mir ist bis zum Ende gelaufen.