Текст и перевод песни Exit - Onni

Onni

Valokuvina kaapin seinällä
Tarinamme on tiivistettynä.
Niissä eletyt vuosikymmenet,
Monet surut ja riemut, rakkaudet.

Lasienkeli päällä piirongin
Seisoo ylväänä siivin valkoisin.
Kolmekymmentä vuotta paikoillaan,
Yhä valmiina meitä suojaamaan.

Eikö välillä tunnukin siltä,
Että onni on samassa talossa.
Se hiippailee ullakon suojissa,
Piilossa ihmisten katseilta.
Ujo ja arka tuo onni-parka.

Yläkerrassa lastenhuoneessa
Lyhyt rukous helmitaulusssa:
"Pysy luonamme täällä ainiaan,
älä unohda meitä milloinkaan."

Eikö välillä tunnukin siltä,
Että onni on samassa talossa.
Se hiippailee ullakon suojissa,
Piilossa ihmisten katseilta.
Sen askeleet kuulemme kyllä ja
Koitamme nähdä sen valossa,
Mutta jotenkin arkana aina se piilottaa lempeät kasvonsa.

Kuuletko sen,
Hiiviskellen
Onni on liikkeellä taas.

Piilossa ihmisten katseilta.
Piilottaa lempeät kasvonsa.

Eikö välillä tunnukin siltä,
Että onni on samassa talossa.
Se hiippailee ullakon suojissa,
Piilossa ihmisten katseilta.
Sen askeleet kuulemme kyllä ja
Koitamme nähdä sen valossa,
Mutta jotenkin arkana aina se piilottaa lempeät kasvonsa.
Ujo ja arka tuo onni-parka.

Happiness

Like photographs on the closet wall
Our story is summarized.
The decades lived in them,
Many sorrows and joys, loves.

A glass angel on top of the dresser
Stands proudly with white wings.
Thirty years in place,
Still ready to protect us.

Doesn't it sometimes seem like
That happiness is in the same house.
It prowls in the shelter of the attic,
Hidden from people's eyes.
That poor happiness is shy and timid.

Upstairs in the children's room
A short prayer on a bead chart:
"Stay with us here forever,
Don't ever forget us."

Doesn't it sometimes seem like
That happiness is in the same house.
It prowls in the shelter of the attic,
Hidden from people's eyes.
We can hear its footsteps, yes, and
We try to see it in the light,
But somehow it always hides its gentle face.

Can you hear it,
Sneaking
Happiness is on the move again.

Hidden from people's eyes.
Hides its gentle face.

Doesn't it sometimes seem like
That happiness is in the same house.
It prowls in the shelter of the attic,
Hidden from people's eyes.
We can hear its footsteps, yes, and
We try to see it in the light,
But somehow it always hides its gentle face.
That poor happiness is shy and timid.