Текст и перевод песни Fredi - Istun ullakolla yksinäin

Istun ullakolla yksinäin

Päivänkehrä viime säteineen
Taittuu lasiin pölyiseen.
Myötä monen tutun esineen
Siirryn kauas lapsuuteen.
Muistan äidin kutoneen
Tuonkin villapaidan.
Tolppaan piikkilanka-aidan
Revin siitä heti riekaleen.
Auton sain kun täytin kymmenen,
Puusta isä veisti sen.
Toiset katsoi sitä kateissaan,
Nyt se yksin lojuu vaan.
Poikki hyppyrissä sain
Kerran nuokin sukset.
Mustelmilla takamukset
Onnuin silloin kotiin vollottain.
Näin istun ullakolla aivan yksinäin
Ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.
Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,
Itkut, surut, ilonaiheet
Pölyn alle jää.
Kerran tuonkin ruuviluistimen
Pistin jalkaan ylpeillen.
Silloin teräs kiilsi uutuuttaan,
Nyt se joutaa ruostumaan.
Viereen vanhan dekkarin,
Jonka ahmimalla
Taskulamppu tyynyn alla
Kauan sitten yöllä selasin.
Liinan, jonka sulta silloin sain
Jälkeen ensisuudelmain.
Varmaankin sä vielä muistaa voit,
Nyt sen syöneet on jo koit.
Monet vuodet vierineet
On jo yöstä tuosta,
Kun sain isääs' karkuun juosta.
Mietin usein, mitä nyt sä teet.
Näin istun ullakolla aivan yksinäin
Ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.
Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,
Itkut, surut, ilonaiheet
Pölyn alle jää.
Näin istun ullakolla aivan yksinäin
Ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.
Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,
Itkut, surut, ilonaiheet
Pölyn alle jää.
Näin istun ullakolla aivan yksinäin
Ja palaan muistoissani kauas taaksepäin.
Ja mietin kuinka monet ihmisvaiheet,
Itkut, surut, ilonaiheet
Pölyn alle jää.

I Sit in the Attic Alone

The sun's last rays
Bend upon the dusty glass.
Among many familiar objects
I'm transported back to childhood.
I remember my mother knitting
This very sweater.
On a barbed wire fence post
I tore a strip from it right away.
I got a car when I turned 10,
My father carved it from wood.
Others looked at it with envy,
Now it just lies there alone.
I broke those skis once
On a jump.
With bruises on my behind
I limped home then, crying.
So I sit in the attic all alone
And return in my memories far back.
And I think how many human lives,
Tears, sorrows, joys
Are covered in dust.
Once I proudly put on
This skate key.
Then the steel shone anew,
Now it's condemned to rust.
Next to an old mystery novel,
Which I devoured
With a flashlight under my pillow
I read it long ago at night.
The handkerchief that I got from you then
After our first kiss.
Surely you still remember,
Now it's been eaten by moths.
Many years have passed
Since that night,
When I ran away from your father.
I often wonder what you're doing now.
So I sit in the attic all alone
And return in my memories far back.
And I think how many human lives,
Tears, sorrows, joys
Are covered in dust.
So I sit in the attic all alone
And return in my memories far back.
And I think how many human lives,
Tears, sorrows, joys
Are covered in dust.
So I sit in the attic all alone
And return in my memories far back.
And I think how many human lives,
Tears, sorrows, joys
Are covered in dust.