Текст и перевод песни Fredi - Maan valitus

Maan valitus

(Säv. & san. Matti Siitonen)
On kauan seissyt päällä maan,
Niin vakaana ja paikallaan,
On nähnyt enemmän kuin mikään muu,
Tuo vanha seetripuu.
Nähnyt ihmisrodun lapsuusajan,
Maahan piirrettävän rajan,
Puisen nuijan iskuun nousevan.
Ihmiskunta sitten varttui,
Rautamiekkaan käsi tarttui.
Miehet komennettiin aseisiin
Ja sitten taisteltiin.
Päätti hiljainen tuo todistaja,
Vanhan puun on kerrottava,
Ihmisistä ehkä joku ymmärtää.
Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa.
Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa.
Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
Lepohetki hetkiseksi meille suokaa,
Maa nyt huokaa, valittaa.
Kun riittänyt ei keihäs, pistin,
Pystyttivät puisen ristin
Kohtalonsa siihen nauliten
Ja vielä pilkaten.
Ja niin piirrettiin taas uudet rajat,
Syntyi uudet puhdistajat.
Uskon vuoksi toista vainottiin.
Ja kansa nousi kansaa vastaan
Turhaan itki äidit lastaan
Uskottiin vain tykinpuheisiin
Ja jälleen taisteltiin,
Katsoi tuota puu kuin kauhu-unta

Onko tämä ihmiskunta?
Alkoi hiljaisesti laulaa lauluaan
Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa.
Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa.
Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
Lepohetki hetkiseksi meille suokaa,
Maa nyt huokaa, valittaa.
Vanha puu nyt seuraa hiljaa
Kuinka sade ruokkii viljaa
Ihmisveljiin vielä uskoen
Ja yhä toivoen,
Että vältettäisiin uusi uhka
Ettei peittäis' musta tuhka
Luojan luomaa lahjaa ihmisen
Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa.
Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa.
Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
Lepohetki hetkiseksi meille suokaa.
Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa.
Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa.
Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
Lepohetki hetkiseksi meille suokaa
Maa nyt huokaa, valittaa.
Ettekö te kuule, kuinka maa nyt valittaa.
Ettekö te kuule, kuinka pellot huokaa.
Valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
Lepohetki hetkiseksi meille

Earth's Lament

(Music & Lyrics by Matti Siitonen)
It has long stood upon the earth,
So steadfastly and planted firmly in place,
It has seen more than anything else,
That old cedar tree.
Watched mankind's childhood,
A boundary drawn upon the earth,
The rising of a wooden club's impact.
Then mankind grew up,
A hand took up an iron sword.
Men were ordered to bear arms
And then they fought.
Decided that silent witness,
The old tree should speak,
Perhaps one of the people will understand.
Can't you hear how the earth now laments.
Can't you hear how the fields sigh.
Oceans, forests, mountains write in the wind
Grant us a moment's respite,
The earth now sighs, laments.
When spear and dagger were not enough,
They erected a wooden cross
Nailed their fate to it
And still mocked it.
And thus new boundaries were drawn again,
New purifiers were born.
One persecuted another because of belief.
And a nation rose against a nation
Mothers wept in vain for their children
Believed only in the speeches of the cannons
And again they fought,
The tree watched as if in a nightmare

Is this mankind?
Began to quietly sing its song
Can't you hear how the earth now laments.
Can't you hear how the fields sigh.
Oceans, forests, mountains write in the wind
Grant us a moment's respite,
The earth now sighs, laments.
The old tree now follows quietly
How the rain nourishes the grain
Still believing in fellow man
And still hoping,
That a new threat be averted
That man's gift from the Creator
Will not be covered in black ash
Can't you hear how the earth now laments.
Can't you hear how the fields sigh.
Oceans, forests, mountains write in the wind
Grant us a moment's respite.
Can't you hear how the earth now laments.
Can't you hear how the fields sigh.
Oceans, forests, mountains write in the wind
Grant us a moment's respite
The earth now sighs, laments.
Can't you hear how the earth now laments.
Can't you hear how the fields sigh.
Oceans, forests, mountains write in the wind
A moment's respite for us