Hiljaisuuden äänet - Hausmylly перевод на немецкий

Hiljaisuuden äänet

Et ole helppo ihminen,
et herkkätunteinen.
Et lukemaan sun mieltä päästä.
En tahdo painostaa,
en sua ahdistaa.
En nurkkaan ajaa hajoomaan.

Mistä aloittaa?
En sanoja nyt suusta saa.
Ei aikaa tuhlata saa.
Ei luottaa tulevaan.

Hiljaisuuden ääniä kuuntelen,
niissä sun nimesi kaikuu.
Hiljaisuuden synkkiä vesiä kahlaan,
tää oudolta tuntuu.
Hiljaisuuden ääniä kuuntelen,
niissä sun nimesi kaikuu.
Hiljaisuuden synkkiä vesiä kahlaan,
tää oudolta tuntuu.

Tie huomiseen kai odottaa,
tai kesään seuraavaan,
mut sydämessään kello käy.
On liian helppoo tunnustaa:
et osaa rakastaa.
Ei metsää puilta enää näy.

Mistä aloittaa?
En sanoja nyt suusta saa.
Ei aikaa tuhlata saa.
Ei luottaa tulevaan.

Hiljaisuuden ääniä kuuntelen,
niissä sun nimesi kaikuu.
Hiljaisuuden synkkiä vesiä kahlaan,
tää oudolta tuntuu.
Hiljaisuuden ääniä kuuntelen,
niissä sun nimesi kaikuu.
Hiljaisuuden synkkiä vesiä kahlaan,
tää oudolta tuntuu.

Hiljaisuuden ääniä kuuntelen,
niissä sun nimesi kaikuu.

Hiljaisuuden ääniä kuuntelen,
niissä sun nimesi kaikuu.
Hiljaisuuden synkkiä vesiä kahlaan,
tää oudolta tuntuu.
Hiljaisuuden ääniä kuuntelen,
niissä sun nimesi kaikuu.
Hiljaisuuden synkkiä vesiä kahlaan,
tää oudolta tuntuu.

tää oudolta tuntuu.

Stimmen der Stille

Du bist keine einfache Person,
nicht zartfühlend.
Du lässt mich nicht deine Gedanken lesen.
Ich will dich nicht unter Druck setzen,
dich nicht bedrängen.
Dich nicht in die Ecke treiben, bis du zerbrichst.

Wo soll ich anfangen?
Ich bekomme die Worte jetzt nicht aus dem Mund.
Wir dürfen keine Zeit verschwenden.
Wir können nicht auf die Zukunft vertrauen.

Ich lausche den Stimmen der Stille,
in ihnen hallt dein Name wider.
Ich wate durch die dunklen Wasser der Stille,
das fühlt sich seltsam an.
Ich lausche den Stimmen der Stille,
in ihnen hallt dein Name wider.
Ich wate durch die dunklen Wasser der Stille,
das fühlt sich seltsam an.

Der Weg nach morgen wartet wohl,
oder bis zum nächsten Sommer,
aber im Herzen tickt eine Uhr.
Es ist zu einfach zuzugeben:
dass du nicht lieben kannst.
Man sieht den Wald vor lauter Bäumen nicht mehr.

Wo soll ich anfangen?
Ich bekomme die Worte jetzt nicht aus dem Mund.
Wir dürfen keine Zeit verschwenden.
Wir können nicht auf die Zukunft vertrauen.

Ich lausche den Stimmen der Stille,
in ihnen hallt dein Name wider.
Ich wate durch die dunklen Wasser der Stille,
das fühlt sich seltsam an.
Ich lausche den Stimmen der Stille,
in ihnen hallt dein Name wider.
Ich wate durch die dunklen Wasser der Stille,
das fühlt sich seltsam an.

Ich lausche den Stimmen der Stille,
in ihnen hallt dein Name wider.

Ich lausche den Stimmen der Stille,
in ihnen hallt dein Name wider.
Ich wate durch die dunklen Wasser der Stille,
das fühlt sich seltsam an.
Ich lausche den Stimmen der Stille,
in ihnen hallt dein Name wider.
Ich wate durch die dunklen Wasser der Stille,
das fühlt sich seltsam an.

das fühlt sich seltsam an.