Текст и перевод песни Hector - Kuivaa sympatiaa

Kuivaa sympatiaa

Olen maa, jonka ihminen hyljännyt on,
Käärinliinoissa yön vapisen.
On taakse jäämässä tulevaisuus lohduton,
Nään edessäin jäljet menneisyyden...

Minut kasvatti aurinko, tuulet ja yö,
Ja minä synnytin myös elämää.
Minut sai kukoistukseensa ihmisen työ,
Nyt hänen lapsensa mua myrkyttää!

Refrain:
Silloin sääliin ei vedota voi,
Eikä historian totuuteen.
Kuivaa sympatiaa aina hävinnyt saa,
Mut mitä huomenna sillä mä teen?

Minut ahdettu on täyteen ruumita niiden,
Joita pystynyt en ruokkimaan.
Isot rinnoiltani riistää osan pienimpien
Asevoimaansa kasvattamaan.

Muistan Dresdenin liekit, huudot Hiroshiman lasten,
Näen kasvoni silpoutuneet...
Taas näen hulluuden merkit ja ahneuden,
Minut lapseni on häpäisseet.

Refrain

Vähän lämpöä kaipaan - ydinvoimaa mä saan,
Jo pilvi piilottaa pian auringon.
Mahtipontistako laulaa on ainoastaan,
Kun siltä voimat kohta riisuttu on...

Refrain

Dry Sympathy

I am the land that man has forsaken,
I shiver in my winding-sheet through the night.
Behind me I leave a comfortless future,
I see before me the traces of the past...

I was raised by the sun, the winds and the night,
And I have also given birth to life.
I was made to flourish by the work of man,
Now his children are poisoning me!

Refrain:
Then you can't appeal to pity,
Or to the truth of history.
Dry sympathy's always shared by the losers,
But what good will it do for me tomorrow?

I am filled to the brim with the bodies of those,
Whom I could not feed.
The great ones take from my breast to give to the smallest,
To increase their military might.

I remember the flames of Dresden, the cries of Hiroshima's children,
I see my face disfigured...
Again I see the signs of madness and greed,
My children have defiled me.

Refrain

I long for a little warmth - I get atomic power,
And soon a cloud will hide the sun.
Must I sing only of the grandiose,
When it is about to be stripped of its strength...

Refrain