Linnut, linnut - Hector перевод на немецкий

Linnut, linnut

Linnut, linnut, linnut,
Ohi lentäkää!
Tämä ikkuna suljettu on
Ja ovet täynnä lähtijää...

Katson maailmaanne,
Se miten vapisee...
Kuinka hoitoon ei antaudu,
Se vaikka hoitajaa tarvitsee!

Metsä kasvaa sisään,
Virtaa varjoihin.
Olen metsä metsässä nyt
Ja näen mihin vajosin.

Tanssi talven alkaa
Kun kevät vielä on.
Ei sitä syksyä tullutkaan
Mä johon varasin asunnon.

Aina yhtä vieras
Oon katumattakin,
Kun halkopinosta aatteiden
Tyhjää majaa lämmitin.

Niin monen lipun alla
Mä ehdin röhkimään,
Liput mustuivat salkoihin
Ennen kuin ehdin kääntää pään.

Linnut, linnut, linnut,
Ohi lentäkää!
Sietämätöntä nukkua,
Kun ei rajaa unelta enää nää!

Ja mihin, mihin teidät laitan
Laulunpoikaset,
Ajatukseni äpärät,
Joille vielä eilen tein kätkyet?

Huivi päässä kulkee
Neito etsien.
Sulhasella ei sormusta lain,
Vain huutopiiri huorien!

Saa kynä kirveen muodon
Ja tehtaan piippujen,
Ja mustetahroissa runoilijan
Käy sormet patologien.

Nyt aamu viljaa leikkaa,
Metsää paimentaa.
Puut on kuorossa pilviin päin
Ja niiltä vastausta odottaa.

Niin terveiset mä laitan,
Ja tulkaa katsomaan.
Vierastunti on pitkä kuin yö,
Mut täällä tapaakin vain tuttujaan.

Linnut, linnut, linnut,
Ohi lentäkää!
Sietämätöntä nukkua,
Kun ei rajaa unelta enää nää!

Vögel, Vögel

Vögel, Vögel, Vögel,
Fliegt vorbei!
Dieses Fenster ist geschlossen
Und die Türen voller Gehender...

Ich sehe eure Welt,
Wie sie zittert...
Wie sie sich nicht behandeln lässt,
Obwohl sie einen Pfleger braucht!

Der Wald wächst herein,
Fließt in die Schatten.
Ich bin jetzt Wald im Wald
Und sehe, wohin ich sank.

Der Tanz des Winters beginnt
Obwohl noch Frühling ist.
Jener Herbst kam doch nicht
Für den ich eine Wohnung reservierte.

Immer genauso fremd
Bin ich, auch ohne Reue,
Als ich aus dem Holzstapel der Ideen
Die leere Hütte wärmte.

Unter so mancher Flagge
Schaffte ich es zu grunzen,
Die Flaggen schwärzten sich an den Masten
Bevor ich den Kopf wenden konnte.

Vögel, Vögel, Vögel,
Fliegt vorbei!
Es ist unerträglich zu schlafen,
Wenn man keine Grenze des Traums mehr sieht!

Und wohin, wohin setze ich euch
Ihr Liederküken,
Ihr Bastarde meiner Gedanken,
Denen ich noch gestern Wiegen machte?

Mit einem Tuch auf dem Kopf geht
Ein Mädchen suchend.
Der Bräutigam hat gar keinen Ring,
Nur einen schreienden Kreis von Huren!

Der Stift nimmt die Form einer Axt an
Und die der Fabrikschornsteine,
Und in den Tintenflecken des Dichters
Wandeln die Finger der Pathologen.

Jetzt schneidet der Morgen das Getreide,
Hütet den Wald.
Die Bäume stehen im Chor den Wolken zugewandt
Und erwarten Antwort von ihnen.

So sende ich Grüße,
Und kommt her, um zu sehen.
Die Besuchsstunde ist lang wie die Nacht,
Aber hier trifft man doch nur Bekannte.

Vögel, Vögel, Vögel,
Fliegt vorbei!
Es ist unerträglich zu schlafen,
Wenn man keine Grenze des Traums mehr sieht!