Текст и перевод песни Hector - Videorodeo

Videorodeo

On todellisuus kaiken aikaa epätodempaa,
Sen yhteiskunnallinen muutos meissä alivalottaa,
Ja läkähdykseen asti todellisuus meitä ahdistaa -
Se voidaan "saneerata", jos se valtaa kuristaa
Ja syntyy uutistoimintaa...

Joskus, vaikka harvoin pysähdyt
Ja mietit mistä oikein kenkä puristaa?

Jos kaaos onkin meissä eikä ulkopuolella
Ja uutistoiminta vain visualisoi sen huolella,
Niin yhteiskunnan näyttämöllä rooli jokainen
On idiootin rooli jota ohjaa normit sen
Uutiskaaoksen.

Joskus, vaikka harvoin pysähdyn
Ja mietin silmät auki: mitä näe en?

Ja silloin vauhti kiihtyy,
Koska vastaus on liikaa!
Se täytyy juosta nurin,
Ettei itsen kanssa joutuis kahden.

Ei voittajaa, ei häviäjää -
Vain myytti viimeinen.
Ei voittajaa, ei häviäjää.

Sä tahdoit olla vapaa, olla joen kaltainen,
Mutta jokeen kasvoi paasia sen joen padoten.
Jos se joki oli Todellisuus ja vesi Ihminen,
Niin ne paadet oli sanoja, nuo kaksi erottaen
Ja rannat rajaten!

Vain lapset osaa leikkiä, muut pelaa peliä,
Ja yhteiskunnan säännöt suosii kovaa peliä!
Jos TV peilaa todellisen, särkyneitä peilejä,
Vain naamioiden itsensä voi olla itsensä,
Itse itsensä...

Joskus vaikka harvoin pysähdyt
Ja katsot silmät kiinni silmiin ihmistä.

Ja silloin vauhti kiihtyy,
Koska silloin näkee liikaa!
Ja silmät kääntyy nurin,
Ettei itsen kanssa joutuis kahden.

Ei voittajaa, ei häviäjää -
Vain myytti viimeinen.
Ei voittajaa, ei häviäjää.

Joskus, vaikka harvoin pysähdyn
Ja mietin silmät auki: mitä näe en?
Joskus vaikka harvoin pysähdyt
Ja katsot silmät kiinni silmiin ihmisen...

Videorodeo

Reality is becoming more and more unreal,
And societal transformation subjugates us,
And reality constricts us to the point of suffocation —
It can be "revitalized" to liberate power
And news activity arises...

Sometimes, though rarely, you pause
And think about what's really grinding your gears?

If chaos lies within us and not outside
And news activity merely visualizes it meticulously,
Then everyone on the societal stage plays
The role of an idiot guided by its norms
Of news chaos.

Sometimes, though rarely, I pause
And think with my eyes wide open: what do I not see?

And then the pace quickens,
Because the answer is too much!
It must be run down,
Lest I find myself alone.

No winners, no losers —
Just the final myth.
No winners, no losers.

You wanted to be free, to be like a river,
But rubble grew in the river, damming it.
If the river was reality and the water was humanity,
Then the rubble was words, separating and confining these two
And demarcating the banks!

Only children know how to play, others play the game,
And society's rules favor dirty play!
If TV reflects reality, cracked mirrors,
Only masks can be themselves,
Themselves...

Sometimes, though rarely, you pause
And look into the eyes of a person with your eyes closed.

And then the pace quickens,
Because then you see too much!
And your eyes turn inside out,
Lest I find myself alone.

No winners, no losers —
Just the final myth.
No winners, no losers.

Sometimes, though rarely, I pause
And think with my eyes wide open: what do I not see?
Sometimes, though rarely, you pause
And look into the eyes of a person with your eyes closed...