Albatrossi - Hyvän Tuulen Laulajat, Juha Vainio & Juha Vainio ja Hyvän Tuulen Laulajat перевод на немецкий

Albatrossi

Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin
Kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin
Niin jäi koulu kesken sulla
Piti mun myös mukaan tulla
Mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin
Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin
Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
Sinä pidit oman pääsi
Säädit itse elämääsi
Koit nuorena sen kaiken
Mistä turhaan uneksin

Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä sä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini vanha merimies (merimies)
Lapsuustoverini vanha merimies

Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yöt
Ja tutkin tarkkaan kauniit
Honolulun kaislavyöt
Minä jatkoin lyseossa
Sitten kunnanvirastossa
Ei kutsumuksen mukaan
Satu jokaiselle työt
Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
Mä kapakassa istuin
Lasin pohjaan tuijotin
Miksen lähtenyt sun mukaan
Mua ymmärrä ei kukaan
Mä elämältä olin odottanut muutakin

Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini vanha merimies (merimies)
Lapsuustoverini vanha merimies

Sain kuulla että Tornator jo romutettu on
Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon
Eipä ollut virkaa enää
Tumma puna peitti nenää
Ja rannalla mä yksin istuin nousuun Auringon
Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan:
Siinä sielu on sen miehen
Jonka työt jää puolitiehen
Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Mut albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerrain lailla sen saan vapaana myös kiitää
Jos teen työni kuten vanha merimies (merimies)
Jos teen työni kuten vanha merimies

Albatross

Ich sehe den alten Tornator noch immer vor meinem geistigen Auge
Als du damals mit ihm aufgebrochen bist, meine Kindheitsfreundin
So hast du die Schule abgebrochen
Ich wollte auch mitkommen
Aber auf Befehl meiner Eltern blieb ich am heimischen Ufer
Ich verfolgte deine Abfahrt vom Ende des Stegs aus
Wir waren beide fünfzehn Jahre alt
Du hast deinen eigenen Kopf durchgesetzt
Hast dein Leben selbst in die Hand genommen
Hast in jungen Jahren all das erlebt
Wovon ich vergeblich träumte

Der Albatross, der rastlos gleitet
Das ist wohl deine Seele, wer weiß
Im Himmelsblau darfst du frei fliegen
Meine alte Freundin, Seemannsbraut (Seemannsbraut)
Meine alte Freundin, Seemannsbraut

Mit dem Tornator hast du die heißen Nächte von Rio gesehen
Und die schönen Baströcke von Honolulu
genau erkundet.
Ich machte weiter im Gymnasium
Dann im Gemeindeamt
Nicht meiner Berufung folgend
Nicht jeder bekommt seine Traumjob
Und nach der Arbeit, immer öfter abends
Saß ich in der Kneipe
Starrte auf den Boden meines Glases
Warum bin ich nicht mit dir gegangen?
Niemand versteht mich
Ich hatte mehr vom Leben erwartet

Der Albatross, der rastlos gleitet
Das ist wohl deine Seele, wer weiß
Im Himmelsblau darfst du frei fliegen
Meine alte Freundin, Seemannsbraut (Seemannsbraut)
Meine alte Freundin, Seemannsbraut

Ich hörte, dass der Tornator bereits verschrottet wurde
Ich selbst fühlte, dass mir das gleiche Schicksal widerfahren war
Ich war zu nichts mehr nütze
Dunkles Rot bedeckte meine Nase
Und ich saß allein am Ufer bis zum Sonnenaufgang
Als ich eine Lachmöwe neben mir kreisen sah
Da wusste ich, dass ich endlich etwas begriff:
Darin ist die Seele des Mannes
Dessen Arbeit auf halbem Wege liegen bleibt
Und der alles nur auf Träume baut

Aber der Albatross, der rastlos gleitet
Das ist wohl deine Seele, wer weiß
Wie eine Gondel darf ich auch sie einmal frei fliegen lassen.
Wenn ich meine Arbeit so mache wie eine alte Seemannsbraut (Seemannsbraut)
Wenn ich meine Arbeit so mache wie eine alte Seemannsbraut