Текст и перевод песни Irina - Pokka

Pokka

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidäksä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.
Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

Pokka

I hope for one thing more than anything else.
I would give a lot for it,
So that you would really feel
How much you have hurt.
And how once one after another,
Everything humiliated you all over again.
Do not pretend that you have no memories.
Or are you going to treat me like an idiot,
That I don't matter?
Like an obviousness, like a children's jigsaw puzzle?
You have got cheek, at least that's become clear.
You have already stolen forgiveness,
In its shadow.
Where did you get the idea
That you can't do that to others.
But I have to admit it,
You have cheek, at least.
I don't want to carry an unnecessary burden.
Especially when it doesn't do anything else.
But would you do the same thing again,
If you had the choice?
Is there any
Piece of humanity left in you?
You have got cheek, at least that's become clear.
You have already stolen forgiveness,
In its shadow.
Where did you get the idea
That you can't do that to others.
But I have to admit it,
You have cheek, at least.
Yeah, I know what I feel,
But I would never say it out loud.
I'm afraid that sometimes in the mirror
Looks someone like you.
I don't get angry, I don't rage, I don't shout,
I don't agree to that anymore.
One single look that you don't understand anyway,
Tells more than all words together.
About what happens deep inside me
And about what is still waiting for that moment,
When I am free from everything that I carry with me.
I know who you are, but do you have any idea,
Where I have come without your help?
Actually, I should probably thank you,
You opened my eyes, and I no longer believe in fairy tales.