Текст и перевод песни Janne Tulkki - Reissumies ja kissa

Reissumies ja kissa

On iltamyöhä, taipaleella muuan reissumies
Hän viheltelee kulkeissaan
Hän mistä tulee, minne menee
Taivas yksin ties, on musta kissa seuranaan
Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää
Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää
On iltamyöhä, taipaleella muuan reissumies
Hän viheltelee kulkeissaan

Tien laidassa hän näkee mökin pienen aution
Ja ovi sen on raollaan
Se turvapaikka tietää siellä kylmänsuoja on
Ja reissumies on iloissaan
Hän kissaansakin kutsuu, mihin mirri häipyi hei,
Mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei
On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää
Kai hiirtä kissa pyydystää

On liedessä, voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa
Hän takan ääreen hakuilee
Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa,
Se sinälläänkin riittänee
Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään
Ja jokin kaunis muisto lämmittävi' sydäntään
Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan taa
On reissumiehen kylmä taas

On päällä kylmän tuvan kissa yötään viettänyt
Ja kiilusilmät hehkun loi
Se minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin het',
Kun aamuvalon tupaan toi
Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan,
Vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan
Hän mistä tulee, minne menee,
Taivas yksin ties, on taipaleella reissumies

Reissumies ja kissa

Oh, lovely lady, it's late at night, a wanderer on his way
He whistles as he walks along
He knows not whence he comes, nor where he goes
Only the heavens know, and a black cat by his side
But the cold begins to oppress the merry man
He surely longs for home and the warmth of the hearth
Oh, lovely lady, it's late at night, a wanderer on his way
He whistles as he walks along

By the side of the road he sees a small deserted cottage
And its door is ajar
That refuge knows a shelter from the cold
And the wanderer is overjoyed
He calls to his cat too, where has the pussycat gone, hey,
But the cat's absence does not trouble him for long
His own skin is closest to him and warmth is important.
The cat is probably catching mice

Oh, my dear, wonder of wonders, there are a couple of glowing coals in the hearth
He gropes his way to the fireplace
He dares not even blow on the feeble glow,
That in itself would suffice
He stretches his hands towards the warmth of the hearth
And some beautiful memory warms his heart
Thus came the morning, the fist of everyday life behind the castle of clouds
The wanderer is cold again

The cat has spent the night on the cold floor of the cottage
And its gleaming eyes gave off a glow
What he took for embers was the cat's eyes,
When the morning light came into the cottage
But the wanderer has no time to think about such things,
But whistling, he sets out on his way, the cat at his side
He knows not whence he comes, nor where he goes,
Only the heavens know, a wanderer on his way