Tonttu - Jarkko Ahola перевод на английский

Tonttu

Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Yösydän untaan kiskoo

Ääneti kuu käy kulkuaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta

Ladosta tulee, hankeen jää
Harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää
Kohti taivasta kuuhun

Katsoo metsää, min hongat on
Tuulensuojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan
Ainaista ongelmataan

Partaa sivellen aprikoi
Puistaa päätä ja haastaa-
"Ei tätä ymmärtää en voi
Ei tää pulma on vasta"-

Heittää tapaansa järkevään
Taas jo pois nämä vaivat pään
Lähtee toimeen ja työhön
Lähtee puuhiinsa yöhön

Lammasten luo käy karsinaan
Makuulla tapaa ne ukko;
Kanat jo katsoo, pienallaan
Istuu ylinnä kukko

Kopissa Vahti hyvin voi
Herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu

Puikkii ukko jo tupahan
Siellä on isäntäväki
Tontulle arvoa antavan
Näiden jo aikaa näki;

Varpain hiipivi lasten luo
Nähdäkseen sulot pienet nuo
Ken sitä kummeksis juuri;
Hälle se riemu on suuri

Vaiti metsä on, alla jään
Kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään
Humuten metsän takaa

Tonttu puoleksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii, minne se vienee
Missä sen lähde lienee

Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Aamuhun unta kiskoo

Ääneti kuu käy laskemaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta

Gnome

Frosty night, and blazing
The hearth throws flames
The people of the silent manor
The heart of the night draws to sleep

The moon goes quietly on its course
The trees have white snow
On the roofs there is snow
But the gnome cannot sleep

Comes from the barn, stays in the snow
As gray as the doorway
In his old way, he peeps
Towards the moon in the sky

Looks at the forest, where the pines are
As the manor's windbreak
Wondering in a hundred directions
His constant problem

Stroking his beard, he wonders
Shakes his head and challenges-"
"I can't understand this",
"This problem is unprecedented"-

He throws away his sensible manner
These problems off his mind
Gets down to work
Goes off to his tasks in the night

He goes to the sheep in the pen
He finds the old man sleeping;
He watches the hens, small as they are
The rooster sits highest

In the booth, the Guard is doing well
Wakes up and flickers his tail
The gray-haired gnome
Familiar to the Guard

The old man already enters the cottage
There are the hosts
Who value the gnome;
These have seen time already;

On tiptoe, he creeps to the children
To see the little darlings
Who would wonder about it;
For him, it is a great joy

The forest is silent, under the ice
All life lies
The rapids foam alone
Behind the forest

The gnome is half asleep
He seems to hear the flow of time
He thinks, where does it lead
Where is its source

Frosty night, and blazing
The hearth throws flames
The people of the silent manor
Are sleeping until morning

The moon goes down quietly
The trees have white snow
On the roofs there is snow
But the gnome cannot sleep