Текст и перевод песни Jippu & Samuli Edelmann - Retki Merenrantaan

Retki Merenrantaan

Pitkin aamuöistä joenuomaa
Kulki perhe retkimuonaa repuissaan
Kohti meren rantaa pohtimaan
Kukin haaveitaan
Sisämaan rauha liukui pois
Kun tuuli toi meren oudot äänet
Kuultavaksi retkeläisten
Poloisten
Isä oli väsynyt mies
Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan
Väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin
Vannomaan nimeen jumalista julmimman
Meri on suurempi kuin luulin
Sanoi äiti hymyhuulin
Suuteli siskon pientä otsaa
Se on suuri ja suolainen
Me joimme kotonakeitetyt kahvit
Veimme leijat tuuleen tanssimaan
Isä nautti tilkan tummaa murhettaan
Ja päivä kuuma yöksi kutistui
Tuuli jatkoi pauhuaan
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi kaukomaiden
Ja urheuden
Isä jäi puuksi meren rantaan
Meren raivopäisen rantaan
Isä jähmettyi ja juuttui
Kunnes tuuleksi muuttui
Minä perin kartanot ja kunnaat
Perin joen kuivan uoman
Ja pian kunniaani kuivun
Minäkin
Isä oli väsynyt mies,
Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan
Ja minäkin väsyn kohta
Ja lähden meren rantaan haihtumaan
Ja sinä poikani jäät

Outing to the Coast

Down the early morning riverbed,
A family walked with packed lunches in their rucksacks,
Towards the coast to contemplate
Each of their dreams.
The tranquility of the hinterland slipped away
As the wind brought the strange sounds of the sea
To be heard by the hikers,
The unfortunate ones.
Father was a tired man,
Tired of interfering in the world's misery.
Tired of dragging us into his game,
Of making us swear in the name of the cruelest of gods.
The sea is bigger than I thought,
Said Mother with a smile.
She kissed her little sister on the forehead.
It's big and salty.
We drank the coffee we'd made at home.
We flew our kites in the dancing wind.
Father enjoyed a drop of dark sorrow.
And day dwindled into a hot night.
The wind continued to roar.
The ghosts of the ocean drank to far-off lands
And to bravery.
Father became a tree on the coast,
On the coast of the sea's fury.
Father froze and got stuck,
Until he turned into wind.
I inherited the manors and the hills,
I inherited the dry riverbed.
And soon I will dry up in my glory,
I too.
Father was a tired man,
Tired of interfering in the world's misery.
And I too will soon tire,
And I will go to the coast to evaporate.
And you, my son, will remain.