Текст и перевод песни Jippu - Tuonelan Koivut

Tuonelan Koivut

Hukun tämän tien tyhjyyteen, keskelle korkeiden talojen
Jotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien
Jotka joivat nuoruuden lähteestä, jotka rakensivat onnelan
Mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
Löysivät pitkän piinallisen kuoleman

Vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen
Väsyneenä jään lepäämään katveeseen tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain, jotta herätä saisin
Tuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin

Vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä

Les bouleaux de Tuonela

Je me noie dans le vide de cette route, au milieu des immeubles imposants
Qui s'élèvent vers le ciel, des demeures pour les images de Dieu
Qui ont bu à la source de la jeunesse, qui ont construit le paradis
Mais n'y ont pas trouvé l'homme
Ils ont trouvé une longue mort douloureuse

Une larme coule, puis une autre coule
De mes yeux, de l'eau après l'eau
De ma poitrine aux perles, des perles au fleuve et du fleuve au lac
Le lac est profond comme la tristesse la plus noire
Noir comme le ciel nocturne
Les bouleaux de Tuonela, sans feuilles, murmurent nos deux noms

Je marche dans un paysage inconnu, faisant un voyage dans l'espoir
Fatigué, je m'arrête pour me reposer à l'ombre des bouleaux de Tuonela
Dis quelque chose, fais quelque chose, pour que je puisse me réveiller
Des sentiers de Tuonela, de ses prairies, je veux retrouver ma vie

Une larme coule, puis une autre coule
De mes yeux, de l'eau après l'eau
De ma poitrine aux perles, des perles au fleuve et du fleuve au lac
Le lac est profond comme la tristesse la plus noire
Noir comme le ciel nocturne
Les bouleaux de Tuonela, sans feuilles, murmurent nos deux noms