Текст и перевод песни Joel Hallikainen - Lähtevien laivojen satama

Lähtevien laivojen satama

Minä olen vain satama pieni
Joka laivoja rakastaa
Jossa aina öisin palaa
Pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
Olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
Meri kaunis kutsunut on.
Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
Sillä syksyllä luotani lähti
Tuo laiva ihana pois,
Joka suurempi muita oli,
Ja jota mä rakastin,
Kun saapui se korkein keuloin
Ja purjein ylpeilevin.
Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
Sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä,
Tuli soitossa musiikin
Ja tuoksuvin hedelmälastein
Minä niitäkin rakastin.
Mutta niitten lähtöä koskaan
En itkenyt niin kuin sen,
Jonka jälkiä vieläkin öisin
Sydän vavisten hyväilen,
Kun lyhtyni himmeinä palaa
Ja mereltä tulevat
Vain lokit ja tuulten leyhkät
Ja laineet sieluttomat.

Port of Departing Ships

I am but a humble little port
Who adores ships
Where there always burn at night
Two pale lanterns.
Ships do not linger by me,
I am small and of no name.
Away the great sails ever
The beautiful sea has called.
Now I gaze out to sea,
My heart could almost weep,
For in the autumn there sailed from me
That lovely ship,
Which was greater than all others,
And whom I loved,
When it arrived with towering bow
And sails of pride.
It also left the gray docks.
There remain only traces in the water.
Long and longingly
I sought its lights upon the sea.
Other ships came, indeed,
Came to the sound of music
And with fragrant fruit
I loved them too.
But for their departure I have never
Wept as for that one,
Whose traces I still caress at night
With trembling heart,
While my lanterns burn dimly
And there come from the sea
Only gulls and the breath of the winds
And the soulless waves.