Текст и перевод песни Johanna Kurkela - Maa on niin kaunis

Maa on niin kaunis

Aamuyöstä laukun pakkasin ja lensin Afrikkaan
Taakse katsomatta, punaista maata kulkemaan
Silti maailman tuolla puolen mulle paikka pöytään katetaan
Ja huuruisessa ikkunassa tutut kasvot odottaa
Sinä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista
On haalistuneet kasvot valokuvassa
Näkyy pieni hahmo pihan portilla
Kävelevän kotiin
Varpaitteni välissä mä tunsin meren suolaisen
Ja jokaisilta kasvoilta luulin löytäneeni läheisen
Ja yöllä sillä lämpimällä hiekkarannalla
Mietin, näyttääkö vanhat kotikulmat vielä samalta
Ja muistaako ne mua
Sinä iltana...
Vaikka näkis suurimman vesiputouksen
Sen juurella kaupungin kultaisen
On onni todellista vasta kun jakaa sen
Ja tänä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista
On haalistuuneet kasvot valokuvassa
Näkyy pieni hahmo pihan portilla
Kun hymyn kaari hupun alta paljastuu
Takkatulen loimu silmiin heijastuu
Näkyy pieni hahmo teidän ovella
Mä olen tullut kotiin
Mä olen tullut kotiin
Seuraavana aamuna mä hiivin alakertaan uinuvaan
Katan hiljaa pöydän, hyräillen jään muita oottamaan
On mulla sielu levoton ja seikkailijan pää
Silti tänä aamuna laukku pakkaamatta jää

The Earth Is So Beautiful

I packed my bag at dawn and flew to Africa
Without looking back, to travel the red earth
Yet on the other side of the world, a place at the table is set for me
And in the frosty window, familiar faces await
That evening, when the icy wind sings through the cracks in the house
Faded faces in a photograph
I see a small figure at the garden gate
Walking home
I felt the salt of the sea between my toes
And I thought I had found a loved one in every face
And at night on that warm sandy beach
I wondered if my old haunts still looked the same
And if they would remember me
That evening...
Even if I saw the greatest waterfall
At the foot of that golden city
Happiness is only real when it is shared
And tonight, when the icy wind sings through the cracks in the house
Faded faces in a photograph
I see a small figure at the garden gate
When the curve of a smile is revealed from under the hood
The glow of the firelight is reflected in your eyes
I see a small figure at your door
I have come home
I have come home
The next morning, I crept downstairs to the sleeping house
I quietly set the table, humming as I waited for others
My soul is restless, and my mind is that of an adventurer
Yet this morning, my bag remains unpacked