Текст и перевод песни Johanna Kurkela - Maailman valtiaat

Maailman valtiaat

Silmät suljetaan
Kuvitellaan että leijaillaan
Kuuset kumartaa
Kun me noustaan läpi yötaivaan
Ylle pilvien
Ohi vuorten lumihuippuisten
Huimaan korkeuteen
Avaruuteen missä silmät aukee
Hiljaa katsellaan kauempaa
Liikkeitä tuulten, pyörteitä merten
Hiljaa katsellaan kauempaa
Kaunista, kummaa sinistä planeettaa
Miten pieniä me ollaan
Miten pieniä me ollaan
Maailman valtiaat
Miten pieniä me ollaan
Matkaa jatketaan
Valovuosia läpi tyhjyyden
Aurinko jää taa
Se on loiste enää hentoinen
Tähteen seuraavaan
Kun me tullaan, kuka uskoo sen
Jossain on se Maa
Missä ilmaa saimme keuhkot täyteen
Hiljaa katsellaan kauempaa
Kotimme suuntaa muistatko lainkaan
Multaa tuoksuvaa, viljavaa
Kaunista, kummaa sinistä planeettaa
Miten pieniä me ollaan
Miten pieniä me ollaan
Maailman valtiaat
Miten pieniä me ollaan
Miten pieniä me ollaan
Jossakin keskellä galaksien kudelmia pyörivällä kivellä juostaan
Tähyten taivaalle löytyisikö paikkaa jossa kaiken voisi alusta alkaa
Valaiden laulusta värähtelee meri jonka vesi meidän suonissa virtaa
Kaukaa jos katsoisi näkisikö silloin miten yksinäinen maapallo onkaan
Miten pieniä me ollaan
Miten pieniä me ollaan
Maailman valtiaat
Miten pieniä me ollaan
Maailman valtiaat
Maailman valtiaat

Les maîtres du monde

Ferme tes yeux
Imagine que nous flottons
Les sapins se penchent
Alors que nous montons à travers le ciel nocturne
Au-dessus des nuages
Passant les sommets enneigés des montagnes
À une hauteur vertigineuse
Dans l'espace où les yeux s'ouvrent
On regarde silencieusement de loin
Les mouvements des vents, les tourbillons des mers
On regarde silencieusement de loin
La belle et étrange planète bleue
Comme nous sommes petits
Comme nous sommes petits
Les maîtres du monde
Comme nous sommes petits
On continue notre voyage
Des années-lumière à travers le vide
Le soleil reste derrière
C'est une lueur faible
Vers une autre étoile
Quand nous arriverons, qui le croira ?
Il y a cette Terre
Où nous avons rempli nos poumons d'air
On regarde silencieusement de loin
Te souviens-tu de la direction de notre maison
Sentant la terre, fertile
La belle et étrange planète bleue
Comme nous sommes petits
Comme nous sommes petits
Les maîtres du monde
Comme nous sommes petits
Comme nous sommes petits
Quelque part au milieu des toiles des galaxies, une pierre qui tourne court
Fixant le ciel, trouverait-on un endroit où tout pourrait recommencer
Le chant des baleines fait vibrer la mer dont l'eau coule dans nos veines
De loin, si on regardait, verrait-on alors à quel point la Terre est seule
Comme nous sommes petits
Comme nous sommes petits
Les maîtres du monde
Comme nous sommes petits
Les maîtres du monde
Les maîtres du monde