Текст и перевод песни Johanna Kurkela - Sormenjäljet

Sormenjäljet

Häntä koskaan unohda en
Hänen katseensa oli kuin tulta
Oli hymynsä harvinaislaatuinen
Se aseet riisui multa
Hän ei puhunut paljoakaan
Hän istui ja katseli vaan
Mut vaikka kuinka tahtoisin
Hartaasti tai vielä hartaammin
En häntä pysty unohtamaan
Hän jätti sormenjäljet
Mun sydämeen
Niin selvät todisteet
Viittaavat syylliseen
Ei ole epäilystäkään
Kun katsoo hänen käsiään
Vaikka kosketti silkkihansikkain
Silti jäljet sydämeen sain
Kaiken itsestäin paljastin
Epäilyksettä hänelle elin
Ja hän jotenkin näki mut silloinkin
Kun minuun seisoi selin
Sitä pysty en selittämään
Ja siksi en yritäkkään
Mut ilman häntä ois
Vapaaksi päässyt en
Kuin lintunen
Hänelle velkaa elämän jään.

Empreintes digitales

Je ne l'oublierai jamais
Son regard était comme du feu
Son sourire était rare
Il m'a désarmé
Il ne parlait pas beaucoup
Il s'assoyait et regardait juste
Mais aussi fort que je puisse vouloir
Ardemment ou encore plus ardemment
Je ne peux pas l'oublier
Il a laissé ses empreintes digitales
Sur mon cœur
Des preuves si claires
Indiquent le coupable
Il n'y a aucun doute
Lorsque vous regardez ses mains
Même s'il a touché avec des gants de soie
J'ai quand même obtenu des traces sur mon cœur
J'ai révélé tout de moi-même
Je vivais sans aucun doute pour lui
Et il me voyait même
Quand il me tournait le dos
Je ne peux pas l'expliquer
Et donc, je n'essaie pas non plus
Mais sans lui, j'aurais été
Libéré
Comme un petit oiseau
Je suis redevable de ma vie à lui.